Routaruusu

Tervetuloa kylmään pohjoiseen!

Otahan kuppi teetä ja istahda alas. Saisiko olla vahva, kaunis ja monipuolinen suomenhevonen suurella sydämellä?

Vuosikausia oli näissä hevospiireissä jo pyöritty, kokeiltu vaikka ja mitä, mutta mikään ei tuntunut vievän puusta pitkälle. Kahdenkympin tienoilla koin yllättävän valaistumisen aikaa, ja tämäkin levoton sielu asettui vihdoin aloilleen. Teininä oli huudeltu, että Suomi on sanonko-mistä ja täällä on aivan liian kylmä elää, ja suomenhevosista nyt ei ainakaan ole mihinkään, mähän en mikään juntti ole.

Kiiltokuvapuoliveristen nimeen vannonnut tyttö hairahti Turmioon. Suurisydäminen musta ori muutti ajatusmaailmaa oikein rytinällä. Siinä oli sitä jotain, mikä herätti kapinallisen isänmaallisuuden. Suomenhevonen ei enää ollutkaan jykevä junttura, vaan rehellinen ja lempeä hevonen, joka teki aina kaikkensa. Turmio oli niin hieno, että siitä piti saada varsa. Ja niin kuin sanotaan, ei kahta ilman kolmatta.


Kaksi oria veivät niin pahasti mukanaan, että haave omasta suomenhevostallista alkoi kutkutella. Pitkän unelmoimisen jälkeen me sitten muutettiin kaupungista maalle - mitä mä en todellakaan olisi voinut kuvitella vielä railakkaina opiskelijavuosina. Nyt oli se kliseinen oma tupa ja oma lupa, ja mä en enää tiennyt mitään parempaa. Ihan kun kaikki ei olisi jo ollut täydellistä, niin Kalman tultua talliin Väiskikin sanoi mulle silmät tuikkien, että se oli hurahtanut tähän touhuun. Ja sitten meitä vietiin..


Lämpöisin terveisin

Lisa & Väiski

(Crimis VRL-10480)

Vahtia pitää

Tallikoira Mad

Yhteistyössä


Suosittelemme

Kuulumisia

08/2021

Routaruusu virkoaa hiljaiseloltaan ja tallipihassa käy taas tuttuun tapaan kova kuhina. Uusimpana tulokkaana meille on saapunut hurjan suloinen kouluvarsa Jötunn yhteistyökasvattajaltamme Jeilistä. Omia kasvatteja on lähtenyt maailmalle kaksi ja kotiin jäänyt yksi, Routaruusun Suruhymy, joka palkittiin 2-vuotiaana SV-I..


Lue loppuun täältä.