Kalmanhenkäys

Kun Väiski ekaa kertaa näki Kalman, se vaan henkäisi ihastuksesta. Mun mieheni joka ei ennen meitä ollut mikään hevosihminen, se oli hurahtanut tähän touhuun. Kalma oli piste i:n päälle, se sai Väiskin toteamaan itsekin epäuskoisena, että mä olin saanut sen rakastumaan näihin otuksiin. Mun sydän jätti pari lyöntiä välistä, sillä nyt mun toteutunut unelma oli täydellinen.

Ehkä mun ei pitäisi olla yllättynyt. Kalma on kaunein hevonen, mitä mun omistuksessa on koskaan ollut. Kultainen ori, joka saa kaikkien päät pyörälle niin käytöksellään, liikkeillään kuin ulkonäölläänkin. Hyytävän hieno suomalainen.

Kalma tuli meille pitkän suunnittelun ja etsimisen jälkeen. Olin jo jonkin aikaa haaveillut kermanvärisestä suomenhevosorista, joten kiertelin ympäri Suomea katselemassa myytäviä varsoja toivoen, että sellainen osuisi kohdalle. No, tuurini petti tapansa mukaan joka kerta ja palasin aina huokaillen kotiin. En tiedä vaihtoivatko tähdet paikkojaan vai mitä tapahtui, mutta onneni kääntyi. Tutustuin aivan muissa merkeissä Susirajaan. Muutaman valmennus-ja ratsastuskerran jälkeen totesin, että omistajakaksikko seilasi aivan samoilla aaltopituuksilla kanssani. Minun oli ehdottomasti saaatava oma susirajalainen. Kahvikupposen äärellä rupatellessamme päätimme yhdistää kaksi Turmeltajalaista, joista toinen periytti sitä kovasti haluttua voikkogeeniä. Kauhu x Kiukku kuulosti aivan tuhoontuomitulta yhdistelmältä, mutta ehkä juuri siksi lopputulos oli jotain aivan muuta. Kalmanhenkäys on puhdasta kultaa.

Isän puolen sukuselvitys

iii. Vesseli on tummanrautias, 163cm korkea suomenhevosori. Se on ryhdikäs ja hienoliikkeinen hevonen, joka on luonteeltaan nöyrä ja kiltti. Vesselillä on takanaan menestyksekäs kilpaura niin este- kuin kouluratsastuksenkin parissa, helppo A- ja 110cm -tasoilla. II-palkinnolla R-suunnalle kantakirjatun orin lausunnossa mainitaan hyvät tyypit, hyvän muotoinen, mutta lyhyehkö kaula, hyväasentoinen lapa, sopivan pituinen, tiivis runko sekä pitkä, vahva ja laskeva lautanen, sekä hyvät jalka-asennot. Kantakirjauksen jälkeen ori oli satunnaisesti jalostuskäytössä, johon se siirtyi täyspäiväisesti lopetettuaan kilpauransa 17-vuotiaana. Tällä hetkellä 19-vuotiaalla Vesselillä on viisitoista jälkeläistä, joista kukin on perinyt isältään ryhdikkyyttä ja kokoa, sekä hyvää laukkaa. Vesseli asuu tällä hetkellä Etelä-Suomessa pienellä yksityistallilla, jossa se on kesäisin tammojen käytössä ja muuten omistajansa harrasteratsuna.

iie. Tähti-Reetta on 158cm punarautias suomenhevostamma, joka kilpailee kouluratsastusta helppo A -tasolla. Lyhytkaulaisella, tiivisrunkoisella tammalla on näyttävät ja isot askeleet, jotka ovat omiaan koulussa kisaamiseen. Hyppykykyäkin tammalta löytyy metriin asti, mutta esteet ovat rautiaan omistajan koulupainotteisuuden vuoksi vain satunnaista mielenvirkistystoimintaa. Reetta kantakirjattiin ratsusuunnalle kolmannella palkinnolla, ja lausunnossa mainittiin lyhytkaulaisuuden ja tiiviin rungon lisäksi jyrkkä lautanen, kantava lanne, pystyhkö lapa, käyrähköt kintereet sekä lyhyet vuohiset. Rakenteeltaan vaatimaton Tähti-Reetta on kuitenkin luonteeltaan mitä ystävällisin ja kiltein hevonen, ja se toimiikin omistajansa satunnaisen kisaratsun toimen lisäksi tuntihevosen hommia alkeistunneilla. Tällä hetkellä 16-vuotiaalla rautiaalla tammalla ei ole muita jälkeläisiä kuin Repsu, joka onkin perinyt myös emältään hyviä luonteenpiirteitä sekä upeat liikkeet.

© Turmeltaja

iei. Heppuli on 148cm korkea punarautias pienhevosori, joka on luonteeltaan eloisa ja kepposteleva, mutta pohjimmiltaan kovin kiltti. Kotitallillaan kovana häslärinä ja pelleilijänä tunnettu ori on mukava, vaikka hieman huonon keskittymiskyvyn omaava ratsu, joka on kilpaillut menestyksekkäästi kenttäratsastuksessa CIC1-tasolla. Punarautias on rohkea ja reipas hyppääjä, joka on parhaimmillaan juurikin este- ja maasto-osuuksilla - kouluakin Heppuli toki taitaa helppo A -tasolle, mutta vaatii osaavaa ja pitkähermoista kuskia toimiakseen kunnolla. Heppuli kantakirjattiin III-palkinnolla 14-vuotiaana, ja rakennearvostelussa mainittiin muun muassa hyvät tyypit ja hyvän muotoinen, leveähkö kaula, sopusuhtainen runko ja jyrkähkö lautanen. Ori ei ollut rakenteeltaan mitään huippuluokkaa, ja jalka-asennoissakin oli sanomista: lyhyehköt, vennot vuohiset, supistuneet etusääret ja käyrät kintereet. Käyttöön nämä seikat eivät kuitenkaan koskaan vaikuttaneet, vaan Heppulin kisaura päättyi vasta orin ollessa 18-vuotias. Ori oli kantakirjauksensa jälkeen satunnaisesti tarjolla tammoille, ja tällä hetkellä sille on kertynyt jälkeläisiä seitsemän. Varsat ovat kaikki osoittautuneet erittäin hyviksi ja rohkeiksi hyppääjiksi, sekä luonteeltaan kilteiksi mutta isänsä tapaan jossain määrin kepposteleviksi. Tällä hetkellä Heppuli viettää harrastehevosen elämää suurehkolla yksityistallilla.

iee. Karmiina on kaunis, 143cm korkea vaaleanpunarautias tamma. Pienhevosen mielestä kaikki on kivaa ja kaikki käy, kunhan siihen liittyy vauhtia ja mielellään myös hyppäämistä. Karmiina on koko ikänsä ollut erittäin kiltti ja helppo käsiteltävä, ja se onkin ollut kotitallillaan, pienehköllä ratsastuskoululla, suosittu aloittelijoiden keskuudessa. Vaikka läsipäisen liinakon päätoiminen työ onkin tuntiratsun elämä, kilpailee se silti melko aktiivisesti niin esteillä, koulussa kuin kentässäkin hyvällä menestyksellä. Liikkeiltään Karmiina ei ole kummoinen, mutta sen järkkymätön ja innokas luonne on omiaan kenttähevoseksi. Rakenteeltaan se on hieman ponimainen, mutta tammalla ei ole mitään käyrähköjä kintereitä ja pystyä lapaa suurempia virheitä tai puutteita. Tällä hetkellä 14-vuotiaalla Karmiinalla on vain yksi jälkeläinen, Kalmiina, joka on ulkonäöltään kuin kopio emästään, ja onpa sen luonteessakin paljon samoja piirteitä.

© VRL-10352, muokannut dookie

Emän puolen sukuselvitys

eii. Pertunmaalla sijaitsevalta perhetilalta lähtöisin oleva Hurumuste on vauhdikas ja energinen suomenhevonen, jonka kanssa aika ei tosiaankaan käy pitkäksi! "Hupi" on monitoimiputte, jonka kanssa kierrettiin monen vuoden ajan kaikki mahdolliset oman kylän eli Juvan kissanristiäiset, ja estekisoihin lähdettiin pidempäänkin matkaan. Parhaimmillaan 154 cm korkea vauhtihirmu onkin juuri esteillä – aikansa puolesta ori olisi epäilemättä voittanut miltei joka kilpailun, mutta tuhatta ja sataa kaahatessa tuppaa tekniikka luonnollisesti kärsimään sen verran, ettei aina ole kunniakierrokselle asiaa. Aikansa kuluksi nykyinen omistaja on kuitenkin laskeskellut kilparatsunsa palkintosijaprosentin olevan estekisoista mukava 60%. Muutamiin kouluratsastuskilpailuihinkin Hupia on kuljetettu, mutta näissä kinkereissä ei menohaluisen oriin keskittyminen ole pysynyt mukana niin hyvin, että sijoituksia olisi päässyt liiemmin kertymään.
Kilpailemisen ohessa ori on riemastuttanut lapsia ja vähän vanhempiakin vetämällä rekeä erinäisissä koko perheen tapahtumissa. Vaikka Hupi osaa olla melkoinen häslä, sopii se myös juurikin vaikka rekihevoseksi selväpäisen ja yhteistyökykyisen perusluonteensa ansiosta. Nykyisin uljaan mustan kanssa ei enää kilpailla, vaan käydään juurikin ajeluilla tai maastoretkillä mielen virkistykseksi. Jalostushevosenakin ori on ollut sangen tykätty, ja se onkin jättänyt jälkeensä tähän mennessä kaikkiaan 77 jälkeläistä.

eie. Pienikokoinen, vain 150-senttiseksi jäänyt Hillan Misteli on hieman arka mutta muuten oikein miellyttäväluontoinen suomenhevonen. Tamma syntyi Hillamarjan talliin Akaalle, josta se myytiin nelivuotiaana pienelle hevostilalle Heinolan Liepeille. Tummanruunikko itse ei ole ollut kovinkaan aktiivisessa kisakäytössä, vaan se siirrettiin täysipäiväiseksi jalostustammaksi jo yhdeksän vuoden iässä hyvään sukutauluun nojaten. Tämä saattoi osaltaan johtua myös siitä, että ”Ellan” uusi omistaja oli ollut elämänsä tekemisissä ravureiden kanssa eikä tällä näin ollen ollut merkittävää kokemusta ratsujen kanssa työskentelystä. Ei liene ihme, että Ella opetettiinkin ratsun hommien ohella myös ajolle melko pian uudelle omistajalleen muuton jälkeen. Tämän opettaminen ei ollut työlästä, sillä tummanruunikko on aina oppinut uutta nopeasti ja mielellään. Ulkomuodoltaan tamma ei ole hullumpi, mistä hyvästä sille myönnettiin II-palkinto kantakirjaustilaisuudessa (evm) sen ollessa kuusivuotias. Myös näyttelyissä tamman kanssa käytiin aiemmin lähinnä mielen virkistykseksi, mutta kuitenkin melko kiitettävällä menestyksellä. Kuusi varsaa maailmaan pullauttanut Ella viettää nykyään leppoisia eläkepäiviä omistajansa hemmoteltavana.

© Sofia W

eei. Kommervenkki on luonteeltaan hyvin pitkälti Kiusanhengettären kaltainen, orin kanssa tuli toimeen kuka tahansa eikä ori olisi ikinä tehnyt pahaa kärpäsellekään, mutta ratsuna toimi kuin junan vessa. Kommervenkillä on melko rankka nuoruus, ori syntyi kuukautta etuajassa ja oli syntyessään todella pienikokoinen. Ori kehittyi hitaasti ja vasta neljän vuoden iässä Kommervenkki alkoi muistuttaa täysikasvuista eläintä. Kun sitten viimeinkin orin selkään päästiin, löi Kommervenkki kaikki ällikällä. Jos jotakuta hevosta voisi kutsua monitoimihevoseksi, niin Kommervenkki oli sellainen. Ori oli yhtä lahjakas missä tahansa lajissa ja lisäksi äärimmäisen oppimishaluinen, josta syystä nokka ei kauaa tuhissut uutta asiaa opetellessa. Ori kilpaili niin valjakossa, koulu-, este- kuin kenttäratsastuksessa tasaisesti suhteellisen hyvällä menestyksellä.

eee. Hengetön Huvi oli nätti, hieman raskaamman puoleinen, suomenhevostamma ruunivoikolla karvapeitteellä. Hengetön Huvi syntyi Turkuun ratsastuskoululle, josta tamma myytiin parivuotiaana raviharrastajalle, joka etsi itselleen kunnollista ratsua. Nuoren tamman parissa riitti töitä, vaikka Hengetön Huvi oli lempeäluonteinen niin välkyin eläin ei tamma ollut, koulutus oli hyvin hidasta ja turhauttavaa. Tamman täytettyä viisi vuotta, oltiin viimeinkin siinä pisteessä että tohdittiin miettiä ensimmäisiä kisoja. Taipumusta tammalta löytyi niin esteille kuin kouluunkin, mutta omistaja ei ollut ikinä oikein välittänyt kouluratsastuksesta. Tamman ensimmäiset estekilpailut eivät oikeen menneet putkeen kiiman puskiessa päälle. Hengetön Huvi kilpaili esteluokissa aina 110cm luokissa pärjäten jopa kansallisella tasolla. Alunperin Huvia ei suunniteltu varsottavan ainakaan vielä pariin vuoteen, mutta sattui pieni kömmähdys viereisen tarhan suomenhevosorin kanssa. Ilmeni, että Huvi oli erinomainen emätamma ja omistaja muutti suunitelmiaan tamman kisauran varalle. Hengetön Huvi varsoi elämänsä aikana kymmenen tervettä varsaa periyttäen vahvasti voikkoväriä.

© VRL-00096