Funfair's Pawpaw

31.10.2018 Halloweenvalmennus valjakkoajossa Maybeck Studissa, valmensi Amelie Maybeck

Tehtävänanto: Täytä aukot (boldattu)

Selatessani lounastauolla somea huomasin, että Maybeckissa järjestettiin jälleen toimintaa shetlanninponeille. Koska ponini on ollut viime aikoina varsin kamala, päätin ilmoittautua valmennukseen pikimiten. Olin varma, että valmennus antaisi meille valjakkona opettavaisia kokemuksia. Ja siksi toiseksi, halloween teemainen valmennus kiehtoi minua ajatuksentasolla, ja aloin suunnittelemaan teemaan sopivaa ajopukua välittömästi. Minulle kurpitsa päähän, ponille maalattiin luuranko ja kärryjen kyytiin otettiin useampi kurpitsa ja muovinen pääkallo. Ei voisi coolimpaa pukua olla!

Valmennuspäivän koittaessa olin jännittynein mielin, sillä jo kotona kaikki sujui kuin tavallista: ei sujunut. Jääräpäinen, isoegoinen ponini lastautui traileriin melkoisen metelin saattelemana ja matkaan lähdettiin muutama tavara kotiin unohtuneena - jotka tietysti huomasin vasta perillä Maybeckissa. Onneksi Maybeckin siskokset kuitenkin lainasivat minulle vähän pilkaten kypärää ja vyötä, jotta pystyin osallistumaan valmennukseen. Voi miten noloa, mutta ei voi mitään. Näitä sattuu.

Alkuverryttelyn teemana oli harmoniset, tasapainoiset siirtymiset sekä askellajien sisällä, että askellajien välissä. Valmentajana toiminut Amelie vahti jokaista valjakkoa kuin haukka, eikä antanut siimaa yhtään - kaikki siirtymiset piti tehdä ajatuksella loppuun asti ja jokaisesta puolivillaisesta suorituksesta sai niskoilleen vain "KESKITY" -huudot. Vaikka olin ollut ihan varma, että tälläisten perustehtävien suorittaminen on meille ehkä normaalia haastavampaa Pawin ylisuuren egon takia, en voinut uskoa että näin pahasti möhlisimme - taas.

Kun valmennus eteni ja Amelie oli herätellyt valjakot tähän päivään, jatkoimme valmennusta pohkeenväistöharjoituksella. "Jooko ei" mä jupisin ohjaksien päässä, sillä viimeaikaiset pohkeenväistöharjoitukset ovat menneet päin persettä. Yllätyksekseni pieni ja pörröinen ponini kuitenkin oli kerrankin kuulolla ja suoriuduimme pohkeenväistöharjoitteista yllättävän hyvin. En tiennyt, olisiko minun pitänyt itkeä onnesta. Noin miljoonan toiston jälkeen Amelien kasvoille kuitenkin levisi täysi tyytyväisyys, josta arvelin, että meidän osalta toistot olivat hiljalleen tässä. Luojalle kiitos, sillä olimme varmasti valmennuksen ärsyttävin valjakko, kun mistään ei meinannut tulla mitään!

Valmennuksen loppua kohden fiilistelimme vielä vapaamuotoisesti halloweenia, otimme valokuvia yksin ja porukassa kaikista upeista koristeista ja puvuista. Ja mikä parasta, Maybeckin siskokset valitsivat yllätykseksi päivän parhaan puvun ja antoi palkinnoksi pullon viiniä. Meille voittoa ei tänään suotu, mutta siskokset antoivat jokaiselle lohdutuspalkinnoksi saunaoluen. Pitäisikö tästä päätellä, että Maybeckin siskokset ovat aavistuksen alkoholisoituneita - no ei sentään.

Takaisin kotiin päästyäni lämmäsin valmennuksessa otetun kuvan Facebook-tililleni saatetekstillä "Paw ei ollut ihan perseestä tänään". Se kiteytti osuvasti ajatukseni tästä valmennuksesta.

09.10.2018 Läpiajoa Pöllökummussa, kirjoittanut Sissi Pietinen

Ponin omistaja oli toivonut läpiratsastusta, mutta meillä ei näin arkena ole tarjota riittävän pientä ja osaavaa ratsastajaa, koska poni on alle metrin niin minun kaikki ratsuttajat tarvitsisivat rullaluistimet. Kuitenkin puhelimessa olin ehdottanut kokeilevani ponia valjaissa. Omistaja oli valjastanut poninsa traileriin kytkettynä, jonka luokse suuntasin vedettyäni kypärän päähän ja hanskat käteen. Kouluraippa saa toimia ajopiiskana, sillä ponilla on koppakärryt kuljetussyistä. Meidän ponikärryt olivat liian isot orille, koska ovat welsh-kokoa, eli yli 110cm korkuisille sopivat. Tervehdin omistajaa jonka jälkeen pientä teputtavaa oria. Käskin ponia ensin seisomaan enenne kuin otin ohjakiepin käteeni. Laskin ponin irti ja otin siltä riimun pois. Se meinasi jo lähteä liikkeelle, mutta sain sen pidettyä suorana kohti trailerin seinää.

"Noh, täytyy seistä", sanoin lempeästi käännelleen ponin päätä kokoajan suoraksi kohti traikkua. Poni rauhoittui hetken kuluttua ja antoi minun nousta kärryille rauhassa. Hetken seisotin ponia, kunnes pyysin sitä peruuttamaan pari askelta, jonka jälkeen annoin luvan siirtyä käyntiin. Paw käveli oikein tomerasti ja huuteli ympäriinsä. Niin kauan kun se ei yrittänyt raville tai tehnyt muuta tyhmää, jaksoin kuunnella huutamista.

Kuitenkin maneesin ovella minulla tuli mitta täyteen. Ori puri kuolaimeen ja kiljui juostessaan maneesiin täysiä. Se on vieläpä tyhjä maneesi, koska ratsuttajat ovat ison maneesin puolella ja minun oli tarkoitus ajaa ponilla kouluaitojen sisällä. Kurmuutin hetken oria ja ohjasin sen takaisin pihalle. Uusimme maneesin tulon ja tällä kertaa en ulkonakaan kuunnellut yhtäkään kiljaisua. Totesin vain että ponin pitäisi tavata minun tallimestarini joka näkee heti punaista, jos joku hevosista meluaa tallissa.

Parin toiston jälkeen ajoin radalle ja aloitin varsinaisen työskentelyn. Ajoin kaikki askellajit läpi ja tein paljon siirtymisiä. Koppakärryillä Paw oli aavistuksen jäykkä, mutta uskon sen olevan valjakkovaunuilla huomattavasti parempi ajettava. Se ei ollut mahdoton, mutta se oli aavistuksen hankala - etenkin pysähdyksissä se meinasi poikittaa ja aloittaa metelöinnin. Raipan läsnäolo ja ohjiinnapsutus sai sen kuitenkin suoristumaan. Joni ratsasti pienen maneesin läpi Sergeillä, joka on meidän hiljainen kuningas. Paw alkoi heti isotella ja Sergei vain puhahti tälle.

"Hei kato ketä siellä on ja sano et me tullaan kohta ja mahdollisesti vauhdilla", huusin Jonin perään. Mies vastasi vain hymähtäen. Ajoin ponin yhdyskäytävään ja ponin omistaja meni edeltä varoittaen saapumisesta viheltäen. Varmasti olikin näyttävä saapuminen, nimittäin heti kun ori meinasi alkaa huutamaan, käskytin sen laukalle ja vaadin heti kovaa laukkaa. Ajoin kurveja isojen esteiden seassa ja vaadin hiljaisuutta. Joka kerta kun se meinasikin inahtaa, annoin lisävauhtia raipalla.

Tämä oli ponille tehokas treeni ja se ymmärsi hyvinkin nopeasti, että pääsee helpommalla kun on hiljaa. Pääsimme pariin otteeseen raviinkin, mutta ohitteassa muita se taas unohti tehtävän ja joutui takaisin laukalle. Lopettelin, kun ori oli tehnyt ravi-käyntisiirtymiset hiljaa. Ajoin pihalle, jossa omistaja otti poninsa jäähdyttelyyn ja kuivatteluun tuntitallin puolelle.

14.07.2018 Peltolaukat Tuuvanhovissa, kirjoittanut omistaja
Ryhmä 7. Shetlanninponit, orit & ruunat, sijoitus 1/5

Kilpailu-uran päätyttyä Pawin kanssa ollaan jatkettu ratsuhommia leikkimielisissä laukkakilpailuissa. Jouluna laukattiin hangella Maybeckissa, nyt nurmella Tuuvanhovissa. Vaikka alkuun Paw ilmoittikin kaikille että hän on paikalla, jäi machoilu kilpailuvietin jalkoihin. Olihan Paw jo melkoinen kisakonkari! Shetlanninponiorien ja -ruunien luokasta vietiinkin voitto kotiin.

Tuomari: Shettisorien ykköspaikalle kurvasi musta ori Paw, joka asteli jo starttiviivalle kuninkaan elkein. Itse asiassa Paw ilmoitti jo heti kopista peruuttaessaan olevansa perillä - nimittäin kimeällä hirnunnalla! Turhaa esittämistä ei tämä poni kuitenkaan harrastanut, ja viileä kisapää johtikin sen lopulta maaliin ensimmäisenä.

29.12.2017 Hankilaukat shetlanninponeille Maybeck Studissa, kirjoittanut omistaja
Luokka 2. Ratsut, sijoitus 2/5

Joulun jälkeen oltiin taas menossa shettisherrojen kanssa. Uusi shetlanninponeja kasvattava talli, Maybeck Stud, piti avajaistapahtuman - avoinna pelkästään näille ihanille miniponeille. Päivään kuului valmennus, jonka me jätimme välistä, ja hankilaukat. Osallistuimme Pawin kanssa ratsastusluokkaan ja Sodan kanssa kärryluokkaan. Pellolle aurattu rata vain pöllysi lumesta, kun juuri ja juuri metrin korkuiset ponit kirmasivat täyttä laukkaa, ensin kärryjä vetäen ja sitten ratsastajat selässään. Näky oli Väiskin mukaan aivan hulvaton - en epäile yhtään. Itsehän olin kilpailemassa molemmissa luokissa. Sodan kanssa oltiin neljänsiä ja Pawin kanssa toisia. Hulppeaa pokaalia ei mukaan siis tarttunut, mutta meillä oli ihan mielettömän hauskaa! Mukavan kilpailun päätteeksi oli tarjolla kuumaa kaakaota, joka kruunasi jo valmiiksi huikean fiiliksen. Ponit taas saivat herkutella kuivalla ruisleivällä.

22.12.2017 Söpikset Jukolassa, kirjoittanut omistaja

Vielä ennen joulunviettoon hiljentymistä lähdimme shettisoriemme Pawin ja Sodan kanssa Jukolaan söpisnäyttelyihin. Sodan kanssa osallistuttiin luokkaan "Söpöin Sydäntenvaltaaja", ja meidän supersuloinen ponimme vei voiton!

Tuomari Hanne: Voittajan välillä jouduin arpomaan pitkään, Sodapopin tummat kauniit silmät hurmasivat minut oitis, mutta toisaalta en voinut vastustaa Bambikissin valkeaa turpatäplää.

Ei se Pawikaan paljoa huonommaksi jäänyt, sillä se tuli omassa luokassaan "Otsatukkajumala" toiseksi.
Meidän ponit on söpömpiä kuin teidän ponit.