Black Cherries

31.10.2020 M&M Halloween Show 2020 Stuteri Vinterdalissa, kirjoittanut omistaja

Olimme Väiskin kanssa viettämässä Halloweenia tällä kertaa Tukholmassa, Sandvikenin hevosopistolla mountaind & moorland -ponien show-näyttelyssä. Mukanamme oli vain yksi poni, päivän teemaan sopivasti yönmusta pörrötukkamme Blackis. Huippuponien joukossa oma talvikarvainen ponihirviömme oli yhdeksäs ja sai arvostetulta tuomarilta kolmospalkinnon.

Tuomarin kommentti: "Tyydyttävä rotutyyppi. Tavanomainen pää ja ilme. Hyväasentoinen lapa. Takakorkea. Erittäin jyrkkä lautanen. Kiverä kinner ja pihtiset takajalat."

Ruusukkeen © Saulycia & JP

20.12.2018 Valjakkoajovalmennus Maybeck Studissa, kirjoittanut Amelie Maybeck

Crimiksen soiteltua valmennuspäivää, olin hihkua onnesta. “Ei mulla oikeasti ole enää ennen joulua aikaa, mutta tottakai me jotain sovitellaan, kun kerta susta ja Cherryn varsasta on kyse. Jos ei tuu ihan liian nopeesti, niin tulkaa meille illalla - oon luvannut pitää Bettinalle ja Ruellialle valmennuksen kahdeksalta, ja sovitte varmasti samaan joukkoon.” mä tuumin naiselle aamuvarhain. “Joo, me tullaan. Nähdään sitten!” Crimis päätti puhelun.

Jo valmennuksen alkuverryttelyn aikana huomasin, että Blackis ja Ruellia tuntui olevan aika hyvä valmennuspari. Molemmat olivat peruskilttejä, niiden ohjastajilla oli hommat hallussa ja niiden perustekeminen kärryjen edessä oli erittäin hyvällä tolalla. Toki molemmilla oli puutteensa; Blackis ei pysynyt täysin tasaisessa tahdissa vaan vähän jojotteli vauhtiaan ja Ruellia ei tukeutunut Bettinan tarjoamaan ohjastuntumaan vaan dippasi välillä turhan tyhjäksi.

“Me voitaisiin keskittyä ainakin valmennuksen alkupuoli siirtymien tekemiseen, sillä molemmat on ehkä aavistuksen epätasaisia näin valmennuksen alkutaipaleella. Tehdään muutamia eri siirtymäharjoitteita sillä ajatuksella, että ne ponit tulisivat pikkuhiljaa lavoistaan, säästään ja niskoistaan ylös ja tiputtaisivat painoa takajalkojen päälle. Ja samalla keskitytte siihen, että ne säilyy rennon skarppeina - ne ei saa siirtyä liikkeelle kärryä repien kauhealla vauhdilla, mutta toisaalta ne ei saa myöskään haahuilla siirtymän läpi puoliunessa niin, että siirtymästä ei ole tosiasiassa mitään hyötyä. Eli yks plus yks, nyt ajatus mukaan ja varmistatte, että jokainen liike on teidän hallinnassa.” mä ohjeistin valjakkoa, jotka siirtyivät hiljalleen ravi - pysähdys - ravi siirtymän pariin. Kuten toivoin, sekä Crimiksen ohjaama Blackis että Bettinan ohjaama Ruellia alkoi hiljalleen vertymään ja ikään kuin kokoamaan itseään. “Jes, oikein hyvä tytöt!” mä hihkuin ja jatkoin, “Me voitaisiin yhdistää nyt tähän pysähdykseen peruutus niin, että se peruutus ei ole vain joku roiskaisu, vaan sekin tehdään ajatuksella. Eli käytännössä mä haluan, että ne ponit pysyy ohjastuntumalla, peruuttavat suoraan ja viimeisen peruutusaskeleen aikana te pyydätte niitä eteen niin, ettei ne ehdi pysähtymään sillä välin kun laittavat takajalkaa taakse, vaan ponnistavat juuri sitä takajalkaa käyttäen takaisin raviin. Kesäpeput kuntoon ja niin edelleen!”

Valmennuksen loppupuolella haastoin valjakkoja vielä tekemään avotaivutusta pitkillä sivuilla niin, että niiden ollessa kunnossa yhdistimme avotaivutukseen vielä temponmuutokset askellajin sisällä tarkoittaen käytännössä sitä, että pitkä sivu alkoi ja loppui normaaliin askellajiin, mutta pitkän sivun keskellä esitettiin pieni pätkä keskiaskellajia. Tämä tehtävä on itsessään melko haastava, sillä siinä on niin monta muuttuvaa palasta, mutta sekä Blackis että Ruellia tekivät parhaansa juuri sillä tuella, mitä ohjastajansa antoivat. “Huomaatteko, miten paljon kevyemmäksi ne tulee, kun niitä jumppautaakin vähän hankalamman tehtävän kautta? Ei se ole mikään turha juttu, että mä vannon valjakkohevosten ohjasajamisen nimeen. Näitä ihan samoja juttuja - kuin kouluratsastuksessakin - voi tehdä kärryjen edessä toki aisojen antaman tilan puitteissa.” kysyin ohjastajilta, jotka näyttivät vuoroin totiselta ja onnelliselta.

Naisten siirryttyä loppukäyntien pariin olin heidän tekemiseen varsin tyytyväinen. Poniparoilla oli hiki pinnassa, eikä ohjastatkaan päässeet tänään helpolla - ei, vaikka harjoitteet tulikin tehtyä perustehtävien parissa. Mikä parasta Blackis löysi tasaisen temmon kulkea kärryjen edessä ja Ruelliakin uskaltui tukeutumaan ohjastajansa käteen ilman, että se olisi painunut liian syvälle alas. “Mä oon teihin varsin tyytyväinen.” mä vihdoin hymähdin mietteliään näköisille ohjastajille. “Ei tämä sen kummoisempaa ole, perustekemistä ajatuksella. Kannattaa kokeilla kotonakin!” virnuilin.