Vihanvalssi

Rakkaustamma Kielon viimeinen varsa jäi meille kotiin, vaikka siitä oli jätetty yksi jo aiemminkin. Tämä varsa oli kuitenkin ori, vähintään yhtä komea kuin muotovalio isänsä. Ilmeikkäät meripihkanväriset silmät ja lennokkaat liikkeet ovat hurmanneet tallin väkeä jo varsaiästä lähtien. Komea punarautias tulee varmasti isompana valloittamaan myös vieraat kaksijalkaiset niin kenttäradoilla kuin näyttelykehissä. Vihanvalssi on kovaa vauhtia nousemassa meikäläisen ykkösoriksi.

eei. Kirjuri oli hyvin tavanomainen hevonen, joka ei ollut käyttöominaisuuksiltaan tai rakenteeltaan mikään huippuyksilö, mutta luonteeltaan ori oli erinomainen. Sen takia tummanpunarautias sukkajalka olikin yllättävän suosittu jalostusori muutaman vuoden ajan, ja kaiken kaikkiaan sille kertyi 23 jälkeläistä elämänsä aikana. Kirjuri oli toimi monitoimihevosena pitkän ajan elämästään, kilpaillen helpoissa luokissa niin koulu-, este-, kuin valjakkokilpailuissakin. Kenttästartteja ori kanssa tehtiin muutama, mutta ne jäivät vain kokeiluiksi omistajan rohkeuden loppuessa tavalliseen maastoiluun. 156cm korkuinen pitkäjouhinen ori kantakirjattiin ratsusuunnalle nipin napin kolmospalkinnolle, johon päästiin lähinnä sen kilpailutulosten ansiosta. Kirjuri oli pitkärunkoinen, hieman raskastyyppinen, vähän ruunamainen, kevyt- ja lyhytkaulainen, laskevalla mutta pitkällä lautasella varustettuna. Jalka-asennoista ja jalkojen terveydestä ori sai kiitosta, sillä Kirjurilla oli hyväasentoiset ja -luustoiset jalat. Vanhuusvuosinaan Kirjuri toimi rauhallisen ja ystävällisen luonteensa ansiosta talutus- ja terapiaratsuna, johon se sopi kuin nakutettu. Täyseläkkeelle koko ikänsä terveenä elänyt ori jäi 25-vuotiaana, joskin sillä edelleen käytiin kierrättämässä suvun ja tuttujen lapsia ympäri metsäteitä ja peltoja mielenvirkistyksenä. Kirjuri kuoli luonnollisesti kotitallillaan kunnioitettavassa 32 vuoden iässä. Vaikka ori ei osoittautunut kovin vahvaksi periyttäjäksi, jätti se luonnettaan varsoihinsa melko vahvasti. Sen kaikki jälkeläiset ovatkin enemmän tai vähemmän selväpäisiä ja nöyriä harrastehevosia, joista osa on pärjännyt kilpailuissakin useissa lajeissa hyvin.

eie. Tuulenvire oli 154cm korkea vaaleanrautias liinahtavilla jouhilla. Luonteeltaan hyvin leppoisa ja tyyni tamma oli harrastekäytössä koko 23-vuotisen elämänsä, eikä se nähnyt pieniä talli- ja seurakisoja kummempia karkeloita, vaikka siltä olisi saattanut löytyä rahkeita vaativampiinkin luokkiin. Tuulenvireellä oli hyvä, kolmitahtinen ja voimakas laukka, joka olisi ollut hyvä isommilla esteradoilla. Tamman kanssa kilpailtiin kuitenkin vain sillon tällöin 60-80cm ja helppo C/B luokissa. Tuulenvire oli rakenteeltaan ihan kelvollinen tapaus; se oli hyvin ryhdikäs, mutta pitkärunkoinen ja -selkäinen, kaula oli hieman lyhyt mutta hyvän muotoinen, lautanen oli jyrkkä ja huipukas, mutta jalat tammalla olivat priimatavaraa asentojen osalta. Tuulenvire varsoi viisi varsaa, kaksi oria ja kolme tammaa, jotka myytiin yhtä tammavarsaa lukuunottamatta muualle. Kolme myydyistä pääsivät näyttöön ja käyttöön, ja ne ovat osoittautuneet laadukkaiksi yleishevosiksi niin kilpa- kuin harrastepuolella. Emältään ne perivät vahvasti hyvää, kaikki käy -tyyppistä luonnetta ja jonkin verran rakenteellisia ominaisuuksia etenkin jalkojen osalta. Tuulenvire lopetettiin 23-vuotiaana pahan suolikiertymän vuoksi.

© Turmeltaja

eei. Menipä Taas oli vanhempiensa tapaan erittäin hyväluontoinen, monipuolinen käyttöhevonen, vaikkei järin korkealle tasolle yltänytkään. Tummanrautias, 149cm korkuinen ori kisasi harraste- ja seurakisoissa heC-B/60-70cm luokissa, oli tuttu näky mätsäreissä, show-näyttelyissä, peltolaukoissa sekä tapahtumien talutusratsuna tai kärryhevosena. Menipä Taas oli omalla tasollaan varma, hyvä suorittaja, joka keräsi omistajansa kanssa mukavan määrän ruusukkeita ja pikkupokaaleita tallitupaan. Iloinen, energinen ori oli nöyrä, työteliäs ja älykäs hevonen, joka tuppasi keräämään virtaa vapaapäivistä ja saattoi sen vuoksi kuumua. Aktiivisesti liikutettuna ori ei kerännyt kierroksia ja sopi lastenkin ratsuksi. Käsiteltäessä Menipä Taas oli aina herrasmies, seurasta ja herkuista nauttiva halikaveri, joka tahtoi olla ihmisten kanssa ja joka totteli pienestäkin merkistä - joskus oria moitittiin syntymäruunaksi, joskin hellyydellä. Inhottavatkin asiat hevonen kesti pelkällä irvistelyllä. Ori peri emältään erinomaisen jalkaterveyden ja aika pitkälti rakenteen; lyhyehkö kaareva kaula, pystyhkö lapa, kevyt pitkähkö runko, hyvä lautanen, pitkiä vuohisia lukuun ottamatta hyvät jalat. Isältään raudikko peri kevyet, elastiset ja tahdikkaat liikkeensä (erityisesti ravi oli hyvä) ja helpon, vaivattoman hyppytekniikan.
Menipä Taas jouduttiin lopettamaan vain 14-vuotiaana trailerionnettomuuden vuoksi. Ori oli ehtinyt astua pari omistajansa tammaa, minkä vuoksi raudikosta jäi kolme varsaa. Ikävä kyllä pikkuori ei ollut kaksinen periyttäjä, vaan jokainen sen varsoista peilasi enemmän emäänsä, eikä kolmikosta löytynyt mitään yhdistävää piirrettä, jota olisi voinut pitää isäorin periyttämänä.

eee. Vaikka kasvattaja niin toivoikin, Hallahillasta ei koskaan tullut kaksista ratsua. Niukin naukin hyväksytyn heB-tuloksen aikaansaanut tamma peri molemmilta vanhemmiltaan juuri niitä ominaisuuksia, jotka olisivat kasvattajan puolesta saaneet jäädä periytymättä. Rautiaankimolla, 152-senttisellä tammalla oli erittäin kaunis pää ja runsaat, hyvät jouhet, joiden ansiosta se näytti vähän satuhevoselta. Rakenteensa kimo peri isältään; lyhyehkö kaula, hyvä säkä ja lavat, syvä pitkä vankka runko, kantava lanne, lyhyehkö laskeva lautanen, hyvät etuset ja käyrähköt kintereet. Liikkeet olivat suorat, käynti ja ravi oikein mallikkaat, laukka heikompi (voimatonta, vähän tahtirikkoja). Hallahilla oli hyvin laiska hyppäämään, jalat eivät nousseet kunnolla ja ponnistaminenkin oli olematonta - yleensä kavaletteja isommilla esteillä puomit kolisivat, ellei tamma sitten laiskuuttaan kieltänyt. Emänsä luonteen perinyt kimo oli hieman kahtiajakoinen; kenen tahansa käsiteltävissä oleva lempeä, seurallinen, äärimmäinen kärsivällinen hevonen, joka kuitenkin ratsuna oli uppiniskainen, laiska, yhteistyöhaluton ja hankala venkoilija. Muutamia tallikisojen heC-B -ratoja sekä mätsäreitä lukuun ottamatta Hallahillalla ei kisattu, vaan se oli laiska harrasteratsu ja ihan mukava kärryhevonen.
Heikonpuoleisesta luonteestaan huolimatta kimolla teetettiin neljä varsaa varsin erilaisten orien kanssa. Ainoasta orijälkeläisestä tuli melko hyvännäköinen, kivaluonteinen ja kapasiteetikas harraste- ja kilparatsu, mikä tosin oli täysin isäorin ansiota. Hallahillan muut jälkeläiset ovat jokseenkin laiskoja, työinnottomia ja matalakapasiteettisia hevosia, joiden rakenteessa on ainakin pikkuvikoja. Tamma jouduttiin lopettamaan 18-vuotiaana todella pahaksi äityneen ähkyn vuoksi.

© Susiraja