Vuornan Revontulihaltia

Isän puolen sukuselvitys

ii. H.H. Kaurakko on suurikokoinen ratsuhevonen, jolta Vaakkukin on huomattavin osin ulkomuotonsa perinyt. Kaurakko kisasi nuorempana ahkerasti kouluratsastuksen parissa, mutta hiukan vanhemmalla iällä sillä kisattiin myös valjakkoajossa. Valjakkoa ryhdyttiin kisaamaan hiukan rennommalla mielellä ja lähinnä orin iloksi - Kaurakko viihtyi kärryjenkin edessä ja kaipasi selkeästi muutakin tekemistä kuin kotioloissa harrastelun. Valjakossa menestys oli keskinkertaista, mutta kouluratsuna ori keräsi lukuisia luokkavoittoja ja sijoituksia. Luonteeltaan reipas ja hiukan jääräpäinen ori, joka kuitenkin kuunteli hyvin hevosmiestaitoista käsittelijää. Kaurakko kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle ja se oli melko suosittu jalostusori ennen eläkkeelle siirtymistään.

iii. Viikinkiviiksi oli 167cm korkea punarautias kouluratsu, jota alan harrastajat saivat katsella kisakentillä lähes kyllästymiseen saakka. Viikinki menestyi loistavasti kisaurallaan ja ratsuna reipas, aktiivinen ja kilpailuntahtoinen hevonen oli kuumaa kamaa jalostuskäyttöön siirryttyään. Toki Viikingin hiukan haastava luonne oli tiedossa, joten tammojen omistajat kyllä miettivät pari kertaa astutusta orin nähtyään. Tutun ihmisen kanssa ori oli kuitenkin melko hyvä käsitellä, eikä se itsevarman ihmisen käsissä ollut niin mahdoton mitä juorut väittivät. Ori menehtyi vanhuuden tuomiin vaivoihin 24-vuotiaana, mutta jälkeläisiä se ehti saada elinaikanaan peräti kolmekymmentä kappaletta! Varsoista iso osa päätyi kisakentille, mutta joukkoon mahtuu myös tavallisia harrasteratsuja.

iie. Inga on pienelle hevoskasvattajalle syntynyt musta tamma, joka siirtyi omistajansa kanssa kisakentille jo hyvin nuorella iällä. Luonteeltaan todella fiksu ja rauhallinen hevonen, joka on ihan jokaisen käsiteltävissä. Ingan vahvinta osaamisalaa oli ehdottomasti kouluratsastus, eikä sen kanssa juurikaan esimerkiksi hypätty. Ajettaessa turhankin rauhallinen, eikä Inga satunnaisia startteja lukuunottamatta valjakossa kisannutkaan. Tamma varsoi kaksi kertaa ja näistä varsoista toinen, Viikinkiviiksi, myytiin ulkopuoliselle omistajalle ja tamma, Inkeri, jäi emänsä tavoin asumaan kasvattajalleen.

ie. Tuittulan Vaisu oli tummanruunikko 158cm korkea hevostamma, joka ihastutti omistajiaan vallan lempeällä ja ystävällisellä luonteellaan peräti kolmenkymmenen vuoden ajan! Vaisun suvussa on useita melko pitkäikäisiä hevosia, joten täytyy toivoa että tämä on suvussa periytyvä ominaisuus josta myös Vaakku saisi osansa. Vaisun emälinja polveutuu Tutusta, jota pidetään varmasti yhtenä valjakkosuomenhevosten kärkinimistä yhä tänäkin päivänä. Valjakkoon löytyy potentiaalia Vaisultakin, mutta sen lisäksi tamma on kilpaillut helpoissa luokissa myös koulua ja rataesteitä. Kisaura loppui tamman kerättyä melko hyvää menestystä ja hiukan varttuneemmalla iällä se kävi vielä kantakirjassa nappaamassa kolmannen palkinnon. Eläkepäivillään tamma oli tietenkin myös jalostuskäytössä ja sen varsoista reilusti yli puolet oli oreja.

iei. Tuittulan Hermanni eli Hermu oli ensimmäinen Hermeksen jälkeläisistä, joka kilpaili myös muissa lajeissa kuin valjakkoajossa. Jo nuorena ruunikko ori osoitti suurta intoa etenkin hyppäämiseen ja koulukentilläkin ori enemmän kuin kotonaan. Ajettaessa Hermu oli varma ja osaava hevonen, jonka kanssa pärjäsi vähemmänkin kärrytellyt ohjastaja. Ratsuna ori taas oli hiukan haastavampi ja vaati selkäänsä ehdottomasti osaavan kuskin. Kisaurallaan Hermu menestyi hienosti kaikissa kolmessa lajissa, mutta valjakossa se kieltämättä oli kaikkein parhaimmillaan aivan kuten isänsäkin. Luonteeltaan hiukan orimainen mutta kuitenkin kiltti ja ystävällinen herra astui eläkepäivillään useita tammoja ja sen jälkeläisistä iso osa siirtyi kisakentille.

iee. Viekasvilla ei koskaan ollut varsinaisesti kovin ahkerassa kisakäytössä missään lajissa, mutta valjakkoajossa se starttasi useamman kerran. Koulukentilläkin tamma pyörähti muutama juniori selässään, mutta mainittavaa kisamenestystä ei juuri tullut. Keskinkertaisista ratsunominaisuuksista huolimatta tamma oli ahkerassa jalostuskäytössä upean ulkomuotonsa vuoksi; musta hevostamma kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla ja se menestyi näyttelykehässä loistavasti läpi elämänsä. Villa oli luonteeltaan rauhallinen ja käyttäytyi moitteettomasti tilanteessa kuin tilanteessa. Sen järkevään käytökseen saattoi aina luottaa ja tästä syystä se opettikin elämänsä aikana monta heppatyttöä lajin pariin!

Emän puolen sukuselvitys

ei. Pius on vaaleanpunarautias suomenhevosori, jonka todellinen kutsumus oli ehdottomasti koulukentillä. Toki orin kanssa käytiin kokeilemassa myös rataesteitä ihan kisaamismielessäkin, mutta hyppääjänä ori ei yltänyt aivan samoihin tuloksiin. Ratsuna Pius on määrätietoinen ja ryhdikäs ori, joka tarvitsee selkäänsä ehdottomasti osaavan ja jämäkän ratsastajan. Kun ratsukko toimii hyvin yhteen, on orin menoa miellyttävä katsella ja kaikki näyttää sujuvan kuin nappia painamalla. Pius kantakirjattiin toisella palkinnolla, mutta näyttelykehissä ori ehti vierailla vain harmittavan harvoin. Tästä huolimatta sillä on useita jälkeläisiä, joille se on periyttänyt sekä ulkomuotoaan että potentiaalia kouluratsastukseen. Ori viettää eläkepäiviään omistajansa huomassa!

eii. Pinkonen oli hullunkurisella luonteella varustettu hätkähdyttävän komea suomenhevosori. Jalostusorina Pinkonen oli hyvin suosittu aikoinaan ja ennen kuolemaansa ori saikin kymmeniä jälkeläisiä. Nuoruudessaan Pinkosella kisattiin sekä esteitä että koulua, kummassakin lajissa yllättävän hyvin tuloksin, sillä ei ei ole täysin ratsusukuinen, vaan joukossa myös hiukan ravureita. Rakenteeltaan Pinkonen oli kuitenkin täysin ratsumainen ja kantakirjassa sille myönnettiin ensimmäinen palkinto. Luonteen puolesta olisi toki voinut löytää hiukan parannettavaa, sillä orin kanssa ei kaikki mennyt aina ihan niin kuin olisi pitänyt, muttei se silti ollut millään tavoin ilkeä saati mahdoton käsitellä. Ja kyllähän sitä tietynlainen jääräpäisyys suomenhevoselle kuuluu!

eie. Voimaveen Martta oli ehdottomasti jokaisen heppatytön unelmaratsu - tai ainakin ensimmäinen sellainen ja Martta opettikin useita nuoria ratsastajia harrastuksen pariin. Tamma kisasi nuorempana kouluratsastuksessa ja varovasti myös rataesteillä, mutta hyppääjänä tamma oli melkoisen huolimaton ja puomit enimmäkseen kolisivat pitkin kenttää. Kouluratsuna tamma oli mukavan rento ja kevyt ratsastettava, luonteeltaan se oli hyvin anteeksiantavainen ja teki aina parhaansa. Nämä ominaisuudet vaikuttivatkin vahvasti siihen, että vanhemmilla päivillään tamma sai selkäänsä hiukan kokemattomampiakin kuskeja. Martta varsoi kolme kertaa ja sen varsoista kaikki lähtivät kisakentille aktiiviseen käyttöön. Tamma itse vietti eläkepäiviä 28-vuotiaaksi saakka, jonka jälkeen se päästettiin vehreämmille laitumille vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi.

ee. Puuteripilvi on kaunis pellavapäinen tamma, jonka ensimmäinen ja myös viimeinen jälkeläinen Puuteripilvetär on. Nuorempana aktiivisesti kisanneen tamman jalat ovat alkaneet vanhemmiten vaivaamaan, joten omistaja on laittanut Puuteripilven viettämään täyttä eläkettä jo 19-vuotiaana. Nuorempana Puuteripilvi kisasi esteitä ja koulua hyvin vahvoin tuloksin; tamma sijoittui usein ja luokkavoittojakin kertyi huimaa tahtia kummastakin lajista! Luonteeltaan hyvin mutkaton ja reipas tamma, joka ei pelkää mitään eikä anna minkään häiritä suoritusta etenkään kisapaikoilla. Näyttelyissä tamma pärjäsi nuorempana loistavasti ja kantakirjaankin se hyväksyttiin kolmannella palkinnolla.

eei. Pernin Urhotus kuuluu niihin hevosiin, joista kukaan ei ole kuullut pihahdustakaan ennen kuin hevonen menee kisakentille ja tekee täydellistä hipovan suorituksen. Urhotus polveutuu täysin tuntemattomasta suvusta, sen vanhemmat ovat kumpikin tavallisia harrasteratsuja eivätkä millään tavoin erikoisia. Urhoitus osoittautui jo nuorena hyvin nopeaoppiseksi ja innokkaaksi nuoreksi hevoseksi, joka päätyi sattuman kautta juuri oikealle omistajalle. Vuosien työ tuotti tulosta ja Urhoituksesta tuli aivan loistava kisaratsu sekä esteille että kouluun. Ulkonäöllisesti hyvin tavanomainen suomenhevonen onnistui kisakentillä laajentamaan katsojien silmät upeilla liikkeillä ja nöyrällä luonteellaan. Kisauransa jälkeen Urhoitus oli suosittu siitosori, mutta omistaja valikoi melko tarkasti kenelle oriaan lainasi. Urhoitus on nyt 30-vuotias ja vielä kevyessä käytössä omistajallaan!

eee. Puuteri oli rautias isokokoinen tamma, joka palkittiin kantakirjassa ensimmäisellä palkinnolla. Puuterista tuli nopeasti melko tiedetty tamma suomenhevospiireissä, mutta omistaja ei pitänyt tammasta turhan isoa mellakkaa. Upeasukuinen ja todella hyvän luonteen omaava tamma kisasi hyvin satunnaisesti ja kävi pakolliset kerrat näyttelyissä. Varsoja tamma sai kaksi, joista toinen myytiin tallin ulkopuolelle. Tamma eli 27-vuotiaaksi, jolloin sen kunto yllättäen romahti ja omistaja päätti lopettaa hevosen.

© Liia