Routaruusu

Kahmon Lapinloitsu

KTK-III, SV-II

Tämä on virtuaalihevonen. Kuva © Jjune

NimiKahmon LapinloitsuRekisterinumeroVH18-018-1400
RotuSuomenpienhevonen PainotusKoulupainotteinen
Skp & säkäTamma, 145cm KoulutustasoHelppo A, 80cm
VäriPunarautias KasvattajaKahmon Suomenhevoset
Syntynyt07.06.2018, 9-vuotias OmistajaCrimis (VRL-10480)

Suomenhevosvarsojen arviointi 08/18 pistein rakenne 7.6 + suku 9 + käytös 9.5 = 26.1pSV-II

Suomenhevoskantakirja 04/19 pienhevossuunnalle pistein 16 + 16 + 16 + 16 = 64p. - KTK-III

Taustaa & luonne

Kasvattaja: "Tämä pienokainen ei ole mikään lasten ratsu, mutta silti yllättävän tasainen persoona. Vanhempien luonteet vihdoinkin tasapainottavat toisiaan: vähän itsepäisyyttä, mutta silti aika rauhallinen. Monitaiturina soveltuu este- ja koulukentille, mutta voi olla että menestystä ei tule, jos ratsastajalla ei ole a) kärsivällisyyttä ja ymmärrystä sekä b) tahtoa taistella ratsun itsepäisyyttä vastaan."

Kahmo oli tullut tutuksi hevosten sukutauluissa, mutta yhtään Kahmon kasvattia ei vielä ollut tallissa. Ihana pieni punainen Lapinloitsu teki asiaan muutoksen. Pikkuruinen tammavarsa ihastutti jo syötävän suloisella ulkonäöllään, mutta erityisesti vakuuttavalla isälinjalla. Isän isä Pahus, muotovalio ja kakkosen kantakirjaori, oli sellainen hevonen, jonka olin jo pitkään halunnut edustetuksi Routaruusun linjoihin. Pahuksen poika ja Loitsun isä Kahmon Kelmi oli niinikään upea ilmestys sekin. Ei ehkä luonteeltaan se ideaalein, mutta meillä oli totuttu koulimaan näitä vähemmän pumpulinpehmeitä hevosia. Luonnetta meinaan on tässäkin pienessä punaisessa.

Tämä tamma on paljon pienessä paketissa. Pieneltä lastenponilta näyttävä pienhevonen on kaikkea muuta kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää. Loitsu on pätevä kouluratsu, joka väläyttää yllättävän hyvää liikettä, kun sen siitä osaa kaivaa. Sijoittuihan se jopa kolmanneksi suomenhevosten koulumestaruuksissa vuonna 2018, mikä kieltämättä sai koko talliväen päät pyörälle. Me kun oltiin lähdetty vain kokemuksia hakemaan. Loitsu on toden totta yllätyksiä täynnä.

Loitsu on Tamma - koskaan ei tiedä, millä tuulella se tänään on. Jonain päivänä Loitsua vituttaa kaikki, toisena se on läheisyydenkipeä nallekarhu. Ei se seinille hypi tai muutenkaan tee mitään älytöntä, mutta saa sen kanssa välillä vääntää mihin suuntaan liikutaan vai liikutaanko ollenkaan. Suomenhevoselle tyypillisesti Loitsu osaa olla huomattavan itsepäinen sille päälle sattuessaan. Ei ole tavatonta, että pieni ahmatti käyttää koko elopainonsa voiman päästäkseen kentän laidalla olevaan ruohotupsuun. Sujuvan yhteistyön varmistamiseksi Loitsu vaatiikiin käsittelijältään kärsivällisyyttä, auktoriteettia ja aimo annoksen huumorintajua. Näillä eväillä hoitotoimenpiteet, raspaukset, kengitykset ja eläinlääkärikäynnit sujuvat kyllä. Ei Loitsu mahdoton ole.

Ratsastaessa Loitsu ei anna mitään ilmaiseksi. Loitsu voi töpöttää possujunan lailla pää polvissa, jos siltä ei muuta vaadita. Loitsu tekee juuri sen mitä käsketään: ei enempää, eikä vähempää. Loitsu on herkkä painoavuille, ja lyö homman helposti läskiksi, jos ratsastaja ei hallitse kehoaan tai antaa ristiriitaisia apuja. Osavaan ja vaativan ratsastajan kanssa Loitsu loistaa. Yleisön edessä tamma antaa oikean ihmisen kanssa kaikkensa, se tuntuu suorastaan nauttivan kaiken huomion keskittyessä itseensä. Muut hevoset eivät sitä kisapaikalla häiritse.

Sukutaulu

Loitsulla on 2 polvea sukua maailmassa.

i. Kahmon Kelmi
sh, 150cm, prt
Ch, KTK-II, KV-II
ii. Pahus
sh, rt, 157cm
VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-II, YLA2
iii. Roisto
sh, rt, 158cm
iie. Juksauksen Kasku
sh, tprt, 154cm
ie. Merimarja
sh, rn, 149cm
iei. Merimanaus
sh, vrt, 154cm
iee. Marjamuru
sph, rn, 145cm
e. Kuuralehdon Lapinlumo
sph, 147cm, rtkm
ei. Tunturitiera
sh, 148cm, rtkm
eii. Lapinhaiku
eie. Tiarella
ee. Narvin Katla
sph, 143cm, rt
eei. Lennart
eee. Karissa

Isälinja: Kahmon Kelmi - Pahus (2)
Emälinja: Kuuralehdon Lapinlumo - Narvin Katla (3)

Jälkeläiset

Loitsu ottaa harkiten vastaan 2-polvisia suomen(pien)hevosoreja.

SyntynytSkpNimiIsäOmistaja
25.10.2020tammaLapinnoitaVähäpellon KreiviRoutaruusu

Kilpailukalenteri

Loitsu on kilpaillut kouluratsastuksessa porrastetuissa kilpailuissa.


SISU Battle - Suomenhevosten koulumestaruus 2018
KRJ SISU Battle I Helppo A - 80,238%, 3/97

Ominaisuuspisteet

KRJ vaikeustasolla 51989.8 p
Kuuliaisuus ja luonne937.73 p.
Tahti ja irtonaisuus 1052.07 p.

Näyttelyt

PvmJaosPaikkaTulosTuomari
31.10.2018VSRSuomenhevosten rotunäyttelyLissu T.III-palkinto

Päiväkirja

02.01.2021 Kouluratsastustunti #2 Myrttisuolla

Valmentaja Maikku Rantala (VRL-11290): Lauantai-iltapäivänä valmennettavat ratsukot olivat saapuneet ajallaan maneesiin. Aloitimme vakioryhmän kanssa alkuverryttelyt tuttuun tapaan siirtymisillä sekä ympyröillä, ja erityisesti pysähtymisissä tuli tarkkailla sitä, ettei hevonen yhtään etuillut liikkeellelähdön aikana. Kun hevoset olivat hyvin kuulolla, pääsimme aloittamaan päivän tehtävät. Tänään jatkaisimme koulutunnin harjoituksia siitä, mihin edellisellä kerralla jäimme.

Aloitimme tunnin pohkeenväistöharjoituksilla käynnissä. Ratsukoiden tuli kulkea uraa pitkin, väistää muutama askel uran sisäpuolelle, suoristaa hevonen ja palata sitten takaisin uralle. Lisalla ja Loitsulla tuntui olevan alkutunnista hieman erimielisyyksiä liikkumisen suhteen, eivätkä väistöt ottaneet onnistuakseen. Kävimme Lisan kanssa kädestä pitäen läpi käsien asennon ja pohkeen sopivan painon, ja myöskin sen, että vaikka Loitsu onkin herkkä painoavuille, tulee niitä kuitenkin käyttää napakasti, jotta ne menevät kunnolla läpi. Pohkeenväistöt alkoivatkin näyttää loppua kohden hyviltä sekä käynnissä että ravissa, ja Loitsu malttoi alkaa keskittyä sekä liikkua hyvin avuilla.

Välikäyntien aikana toin maneesin reunalta keskihalkaisijalle muutaman puomin. Nyt ratsukoiden tuli väistää uralta aina keskihalkaisijalle asti, suoristaa hevonen puomeille ja väistää sitten takaisin uralle. Puomeilla pidettäisi huoli siitä, että hevonen varmasti suoristuu kunnolla. Loitsun kanssa tehtävässä ei ollut muuta ongelmaa kuin hieman liian laiska puomien ylitys, mikä näkyi kolinana puomien ylityksessä. Loitsu kuitenkin oli hyvin kuulolla heti suoristuksen jälkeen, ja myös puomit lopulta ylittyivät hyvin, kun ratsastaja alkoi ratsastaa kunnolla eteenpäin.

Tunnin lopussa jätimme pohkeenväistöharjoitukset sivuun ja siirryimme lisättyihin askellajeihin. Teimme maneesissa tiimalasin muotoista kuviota niin, että lyhyet sivut kuljettiin keskiaskellajissa ja lävistäjät lisätyssä. Pienestä koostaan huolimatta Loitsu yllätti pitkillä ja matkaavoittavilla askelillaan, ja erityisesti lyhyillä sivuilla tamma hakeutui itse hyvään muotoon.

Jatkoimme tehtävän parissa käyden jokaisen askellajin onnistuneesti läpi, kunnes oli aika siirtyä loppukäynteihin. Loitsu ja Lisa olivat jaksaneet keskittyä hyvin koko tunnin tehokkaaseen liikkumiseen, ja varsinkin lopputunnista se näkyi rentona hevosena ja onnellisena ratsastajana.

Omistaja: Tämä oli niitä päiviä, kun Loitsua ei ihan hirveästi huvittanut olla edukseen. Ja minuakos se vitutti, kun oltiin kotikentän sijaan Myrttisuolla, valmentajan silmien alla. Tamma jumitti, painoi korvansa luimuun ja kulki jokaiseen mahdolliseen suuntaan paitsi sinne, minne sen halusin. Niinkin perusasiasta kuin pohkeenväistöstä ei tullut hevon helvettiä. Suomenhevosten koulumestari 2018? Jep, sama poni, eri päivä. Tätä se oli tammojen kanssa, toistelin itselleni ja yritin hillitä kasvavaa ärsytystä. Sain todella niellä ylpeyttäni, kun Maikku asteli vierelleni ja tuli kädestä pitäen asettamaan käteni ja pohkeeni kohdilleen. Vaan sain todeta, miten sokeaksi sitä itselleen tulikin, sillä pian väistöt alkoivat sujua jo paremmin.

Tehtävään lisättiin puomit keskihalkaisijalle. Loitsu ei vaivautunut nostamaan koipiaan kunnolla, ja kavioiden kolahdukset puomeihin kaikuivat maneesissa. Nyt prkle riitti tämä puolivillainen pelleily, ärähdin itselleni ja aloin ratsastaa Loitsua tomerasti eteenpäin. Ilmeisesti poni tajusi, että olin tosissani, ja alkoi suorittaa. Ja Loitsu loisti: tunnin lopussa se teki niin upeita lisäyksiä, että valmentajankin ilmeestä näki, miten vakuuttunut hän oli. Tamma myös hakeutui kauniiseen muotoon kuin itsestään, ja oma fiilikseni oli aivan toista maata kuin alkutunnista. Poni todella oli mestariainesta - se ei ollut kadonnut mihinkään, vaikka peittyi välillä perseilyn alle.

05.12.2020 Kouluratsastustunti #1 Myrttisuolla

Omistaja: Voi jestas siitä oli taas aikaa, kun oli käyty valmentautumassa kotikontujen ulkopuolella. Joulun jo häämöttäessä oli siis hyvä aika ottaa itseään vähän niskasta kiinni ja lähteä loppurutistukseen tälle vuodelle. Uudenkarhea Myrttisuo oli kulkenut hevoskansan huulilla varsin positiiviseen sävyyn kuluneen syksyn aikana, joten pitihän se uusi valmentaja lähteä tsekkaamaan. Olimme saaneet Loitsun kanssa paikan lauantaisin pyörivästä Helppo B-A -ryhmästä, ja ensimmäinen tunti oli nyt käsillä. Jännityksen ja innon sekaisin tuntein ajelin kohti Nurmakoskea. Loitsu oli lastautunut suhteellisen vaivattomasti ja vaikutti pirteältä, joten odotukset olivat kaikin puolin positiiviset. Vaikka eipä sitä koskaan tiennyt, mitä oikkuja neiti pikkuprinsessa tällä kertaa keksisi..

Valmentaja Maikku Rantala (VRL-11290): Päivän valmennukseen oli osallistunut tänään neljä hevosta, kolme suomenhevosta ja yksi vuonohevonen. Ratsastajat tuntuivat olevan kaikki hyvin tarmokkaita ja motivoituneita, ja jo heti alusta asti hevosille tehtiin selväksi, että tänään ei sallittaisi yhtään päsmäröintiä. Alkulämmittelyt koostuivat reippaista siirtymisistä niin uralla kuin ympyrälläkin, ja erityistä haastetta hevosille tuntuivat tuottavan pysähdykset voltilla. Kun hevoset vaikuttivat sopivan vetreiltä, pääsimme aloittamaan päivän tehtävät.

Pienestä koostaan huolimatta Loitsu pääsi tänään yllättämään hyvällä liikkumisellaan. Lähdimme liikkeelle ensin laukannostoista ja jatkoimme sitten laukkaharjoituksia myös pääty-ympyröillä. Pyysin selässä istuvaa Lisaa pitämään huolta siitä, ettei laukka jäisi tahmeaksi vaan takaosa tekisi aktiivisesti töitä läpi ympyrän, ja ratsastaja tiesi selkeästi, mistä naruista hevosta vedellä.

Laukkaharjoitusten jälkeen siirryimme hetkeksi käyntiin hiomaan pohkeenväistöä. Keskihalkaisijalla Loitsun tuntui olevan toisinaan vaikeaa liikkua suoraan, mutta kun Lisa sai hyvin tuen pohkeille, loppui myös Loitsun mutkittelu ja pohkeenväistön hallinta oli myös helpompaa. Teimme vuorotellen väistöä vasemmalle ja oikealle, ja tänään vasemmalle liikkuminen oli ehdottomasti Loitsun bravuureita.

Lopputunnista, ennen verryttelyjä, lähdimme katsomaan läpi vielä kokoavia liikkeitä, kuten sulku- ja avotaivutuksia. Lähdimme aivan perusteista liikkeelle, sillä ratsukot olivat hyvin eri tasoisia. Loitsu selvästi tiesi, mitä siltä pyydettiin, mutta taivutuksessa liikkuminen jäi hieman vajaaksi. Niinpä pyysin ratsastajaa siirtymään pitkin ohjin käyntiin ja taputtamaan hevosta kaulalle kaikin puolin hyvästä tunnista - tämän tehtävän parissa olisi hyvä jatkaa ensi kerralla!