Kallan Verdigris

30.10 - 01.11.2020 Nuorten hevosten viikonloppu Storywoodsissa, #4

01.11 Esterataharjoitus, tuomareina Trevor Andrews & Minni Vanha-Aho

Tekniikka 3 + rohkeus 4 + yleisilme 3 = 10

Nuori ori katseli kiinostuneena ympärilleen ratsastajansa antaessa tuon ravailla ympäri maneesia ja tutustumassa esteisiin. Ratsastajan siirtäessä orin laukkaan sillä oli pitkä ja matkaavoittava laukka, mistä olisi varmasti hyötyä aikaluokissa. Nuoren orin hypyistä huomasi, että se oli hypännyt aikaisemminkin, vaikka tietenkin välillä hypyissä oli hienoista haparointia havaittavissa. Kuitenkin se lähti hyppyihin rohkeasti ratsastajan tukiessa sitä tarpeeksi. Harmittavasti kuitenkin radan aikana kuului muutamia kolahduksia, joista ori otti ilmeisesti hieman itseensä, sillä sen tekniikka muuttui viimeisille esteille. Kokonaisuudessaan lupaavan oloinen nuori ori, josta tulee treenillä varmasti hieno estehevonen.

30.10 Koeratsastus sileällä, ratsastajana Trevor Andrews

Nuori ori näytti mukavalta seuratessani sen ja ratsastajansa menoa. Nuorissa olisi aina kuitenkin omat haasteensa vanhempiin hevosiin verrattuna ja jokainen hevonen oli yksilö, joten odotin mielenkiinnolla, millaiselta tämä nuori tuntuisi ratsastaa.

Olin pyytänyt Minniltä ja orin ratsastajalta täyttä hiljaisuutta ratsuun liittyen, sillä halusin lähteä tähän koeratsastukseen ihan täysin ilman ennakkoluuloja. Ori jännittyi hienoisesti tuntiessaan painoni sen satulassa, mutta yllättävän nopeasti tunsin sen myös rentoutuvan ja varsinkin, kun se pääsi liikkeeseen, se tuntui keskittyvän siihen enemmän kuin uuteen ratsastajaan satulassaan. Antaessani orin kävellä uran sisäpuolella pitkällä ohjalla, sain ensimmäisen maistiaisen sen luonteesta sen kokeillessa, saisiko se valua halutessaan joko uralle tai keskemmälle maneesia.

Kuitenkaan se ei ottanut itseensä, vaikka komensin sen takaisin uralle, johon sen halusin ja aloin kokoamaan ohjaa ja pyytämään oria aktiivisempaan käyntiin. Ori kuunteli apujani hyvin, mutta osasi kertoa myös rajansa testaillessani sen rajoja ja taitoja käynnissä ja ravissa. Ori oli kevyt ja helppo ratsastajaa ja sen askellajeja oli helppo muokata, joten se olisi varmasti hyvä kouluratsu, sekä kokoamiskyvystä voisi olla myös apua esteradoilla.

Laskeutuessani orin selästä ja antaessani ohjat takaisin orin omalle ratsastajalle kehuin, että toisella olisi hieno hevonen kasvamassa.

03.10.2020 Maastoestevalmennus Myrttisuolla, #3

Valmentajana Rosa Forsberg

Korkean tason ratsut, Fami, Verdi ja Cherish, pääsivät tänään näyttämään taitojaan monipuolisilla maastoesteillä. Teimme alkulämmittelyt sileällä ja siirryimme nopeasti normaaleista pystyesteistä rakennetulle innarille, jotta pääsin tutustumaan hieman ratsukoiden yhteistyöhön ja liikkumiseen. Lähdimme yksi kerrallaan myös lämmittelemään aivan aloittelijatason esteillä, ja pyysin jokaista ratsukkoa suorittamaan radan, joka koostui pienestä tukista, matalasta vesiesteestä ja aiemmin hypätyistä pystyesteistä. Kun ratsukot alkoivat vetreytyä ja olivat päässeet näyttämään taitonsa, lähdimme suuntaamaan asteittain korkeammille esteille.

Verdin valmennus sujui tänään kaikin puolin hyvin. Uskoin suurimman tekijän olevan selässä istuva nuori mies, joka vaikutti todella määrätietoiselta ohjatessaan suurikokoista hevostaan oikeille esteille. Kristian ei vaikuttanut olevan kovin pehmeäkätinen, mutta Verdi puolestaan ei ollut moksiskaan napakammista avuista, vaan reagoi silmänräpäyksessä ratsastajaan. Ei totisesti tainnut olla ratsukon ensimmäinen kerta maastoesteillä. Verdin haaste tänään tuntui olevan se, että korkeuden ja hyppytekniikan sijaan ratsukko keskittyi enemmän vauhtiin ja varmoihin hyppyihin. Siitä olisi hyötyä kisakentillä, mutta tänään lähdimme harjoittelemaan rauhallisempia lähestymisiä sekä hiomaan hyppytekniikkaa - mikään kiire ei ollut. Viiden esteen sarjassa tukki ylittyi helposti, mutta nousuesteen ja sen jälkeisen ojan kanssa oli hieman haasteita löytää sopiva tahti ja ponnistus. Toistot kuitenkin, kuten usein ratsastaessa, olivat avainsanana, ja myös oja sekä radan loput esteet, tarkkuuseste ja risueste, sujuivat loppua kohden erinomaisesti.

Lopputunnista teimme vielä hetken aikaa laukkatyöskentelyä ympyrällä, kunnes annoin ratsukoille luvan siirtyä pitkin ohjin käyntiin. Kaikki ratsastajat ja hevoset olivat pärjänneet todella hyvin, ja olimme päässeet kehittämään jokaisen kanssa heille haastavia asioita. Kiitin ratsastajia hienosta valmennuksesta ja toivotin onnea tulevaan.

17.08.2019 Summer Fling, #2

Kirjoittanut omistaja

Juniorimestaruus esteratsastuksessa, toista kertaa Auburn Estatessa. Tällä kertaa Kristianilla oli Sinnan lisäksi mukana Verdi - tumma orivarsa, joka oli sen nimenomaisen kartanon kasvatti. Nelivuotiaaksi kääntynyt ruunikko seisoi suihkulähteen vierellä pää korkealla. Ori tarkkaili ympäristöään korvat pystyssä ja hirnahti kuuluvasti.
"Turpa umpeen, kakara", Kristian murahti ja nykäisi nahkaista riimunnarua. Tässä sitä oltiin, kilpailemassa Sokan perijättärien silmien alla ja näyttämässä, mitä heidän huippuorinsa jälkeläisestä oli tullut. Ei ollut siis varaa samanlaisiin naurettaviin sijoituksiin, kuin viime kerralla Sinnan kanssa. Puhdas rata ei riittänyt; ruusuke piti saada, jos meinasi kasvonsa säilyttää - vasta sinivalkoiseen saattoi olla tyytyväinen.

Verdi pursusi energiaa ja meinasi singota jokaiseen ilmansuuntaan yhtä aikaa. Nuori ori oli ihan täpinöissään uudessa paikassa; se yritti tutkia jokaisen kukkaistutuksen ja lajitoverin. Kristianilla oli kuitenkin raudanluja ote ohjista, kun hän ratsasti mustanruunikkoa verryttelyalueelle. Esteet nähdessään Verdin olemus ryhdistyi entisestään. Ori tuntui selkään hyvältä, se oli hyvässä vireessä. Tottunein ottein Kristian ohjasi orin menohalut lennokkaaseen laukkaan ja muutamaan hyppyyn. Avut läpi, tuntuma kohdilleen ja radalle.

Tuplanolla takanaan ja valkea ruusuke ruskeita suitsia koristaen ratsukko ampaisi kunniakierrokselle. Verdi heitti innosta sekaisena pukin päästessään laukkaan vasta kahden muun hevosen jälkeen, ja Kristianin kasvoille nousi virne. Tässä hevosessa oli asennetta. Myös Isabella Sokka oli varmasti pistänyt merkille kasvattinsa erinomaisuuden. Se oli vain kokematon, raaka nuori, jonka Kristian osaisi hioa timantiksi.

20.07.2019 Kouluvalmennus ryhmässä, #1

Valmentajana Aino Kurkinen

Päivästä oli muodostunut suorastaan hiostava; aurinkoinen, pilvetön, vähätuulinen. Vaikka kentällä verryttelevien ratsukoiden hevoset olivat kaikki upeita, Aino oli kerrankin onnellinen seistessään kentällä jalat tukevasti maassa satulassa hikoilemisen sijasta.
”No niin, hoidetaan ensin muodollisuudet. Olen Aino Kurkinen, kouluratsastaja. Minulla on oma talli Pöytyällä, Huminaan tulin Joelin kaunopuheisten suostuttelujen myötä. Silja on teistä ainoa minulle ennestään etäisestikään tuttu, mutta te taisittekin olla kenttäratsastajia?” Kristian ja Annabelle nyökkäsivät, samaten Aino, jonka hymy leveni.
”Emmeköhän me tule ajan myötä tutuiksi. Ennen kuin alamme kunnolla töihin, voisitte kaikki pysäyttää hevosenne ja irrottaa jalustimenne kokonaan. Voin kerätä jalustimenne, ette tule tarvitsemaan niitä koko tunnin aikana.”

”Vaikka ratsastattekin ilman jalustinten antamaa tukea, se ei tarkoita, että jalkanne saavat vain roikkua mukana ilman ajatusta, tai että pidätte asentonne ja tasapainonne polvilla puristaen. Etsikää istuinluunne, keskivartalo tiukkana, jalkojen lihakset käyttöön. Nostakaa ravi, kevyttä ja rentoa hyvällä tuntumalla, hevosen muoto saa olla pitkäkin, nyt ei haeta kokoamista. Liikkeen pitää kuitenkin edetä, hevosen käyttää vatsaansa, niska rentona. Silja, puolipidäte, vasen pohje, puolipidäte.. Noin, hyvä, hengitä rauhassa, siirrä painopistettäsi vähän reippaammin istuinluillesi, älä kuitenkaan siirrä itseäsi taaemmas satulassa.. Noin, hyvä, ja nyt istut ravia, joka askeleella, annat Pululle tahtia. Se on hirveän energinen ja Hera on kaunis tamma, mutta te olette töissä.”

”Kristian, istut vähän supussa. Lonkat reilusti auki. Noin, parempi, älä purista polvilla, vakaa pohje, jalkaterä pysyy vakaana, varpaat eivät painu alemmas.. Verdi vastaa hienosti istuntaasi. Pyydä siltä vähän isompaa ravia, ei nopeampaa, isompaa. Haluan nähdä etenkin etujaloilla laajemman liikeradan, lavat kunnolla töihin. Ota vaikka ympyrälle, jos Verdi lähteekin kiirehtimään ja edellä menevän takamus tulee turhan lähelle.”

”Annabelle taas saa miettiä käsiään; nosta hartioita ylemmäs, pidä ryhtisi ja kyynärkulma, älä makuuta kämmeniä sylissäsi. Katse ja leuka ylös, hevosen selässä saa olla vähän ylpeä. Koeta rentoutua, valut hieman sisäjalalle. Ravi on oikein hyvä, Hera polkee hyvin alleen ja yliastuntaa on näille oreille asti. Älä turhaan jännitä, sinulla on pehmeä, nöyrä, hyvä hevonen.”

Vaikka Ainolla olikin neuvottavaa ja korjailtavaa – milloin ratsastaja muka olisi täysin valmis ja virheetön? – kaikista ratsastajista näki kokemuksen ja tehdyt työtunnit. Erityisen ilahtunut Aino oli siitä, miten nätisti Kristian nuorta oriaan ratsasti, hevosta kuunnellen ja turhautumatta, vaikkei nuori – tietenkään – ollut yhtä vahva, rutinoitunut, osaava kuin oikeasti aikuiset hevoset. Verdissä oli kuitenkin hirveästi potentiaalia, ruunikosta ihan näki, miten sen pää raksutti sen pohtiessa saamiaan apuja ja tehdessä siltä pyydetyt asiat. Annabellen Hera taas oli kokenut konkari, älykäs vanhempi tamma, joka ilmiselvästi auttoi ratsastajaansa pikkuvirheiden suhteen. Annabelle kyllä korjasi ihan itsekin omia virheitään, ei sillä. Siljan Pulu osui johonkin välimaastoon; ei ihan nuori, muttei täysin aikuinenkaan hevonen, innokas (turhankin) ja herkkä.

”Ja pysähdys, tiivistäkää istuntaa, keskivartalo kannattelee, jalat eivät nouse.. Hyvä, hienoa. Reilu puolipidäte, kerrotte hevoselle, mitä valmistelette, ja kun sitten pyydätte ratsuanne pysähtymään, se pysähtyy heti eikä kahden askeleen päästä. Annabelle, Hera taitaa vähän ennakoida. Pitäkää huoli, ettette lähde jarruttamaan hevosta istunnallanne jo etukäteen, vaan ravaatte ihan pysähdykseen asti. Pyytäkää käyntiin, parin askeleen päässä raviin, ja pitkälle sivulle uusi pysähdys. Ideaalitilanteessa painopisteenne on ja pysyy yhdessä paikassa, ettekä heilahda yhtään hevosenne pysähtyessä. Hyvä, Kristian ja Annabelle. Silja, ota pieni voltti, pyydä Pululta uusi pysähdys, takajalat jäivät todella taakse. Noin, parempi, parempi.. Hyvä.”

Aino oli koko tunnin teettänyt vain käynti- ja ravitehtäviä. Erittäin paljon kaarevia linjoja ja asetustehtäviä, sellaisia, joissa hevosen piti rehellisesti asettua ja taipua, mutta ratsastaja ei saanut valahtaa toispuoleiseksi. Ilman jalustimia painopiste valahti helposti asetuksen mukaiseksi, enemmän sille aktiivisesti pyytävälle pohkeelle hiljaisemmin tukevan sijaan.
”Voitte antaa hevosille pidemmät ohjat, ravatkaa vielä hetki, antakaa hevostenne rentoutua ja laskea päitään. Todella hyvää työtä, kaikilta. Malttakaa ratsastaa silloin tällöin ilman jalustimia, kaikissa askellajeissa. Se kehittää hirveästi tasapainoa ja keskivartalon hallintaa. Lisäksi Kristian ja Annabelle muistavat pidentää jalustimiaan sileätreeniin, ratsastitte vähän lyhyillä jalustimilla ennen kuin pyysin irrottamaan ne. Muistakaa juoda ja venytellä, ja kiittäkää hevosianne kunnolla.”