Routaruusun Surmatar

Emän puolen sukuselvitys © SV

ei. Supersankari oli aika nössykkä ja epämaskuliininen hevonen oriksi. Se ei tehnyt suurta numeroa olemassaolostaan, jonka ansiosta raudikko sopi varsin mainiosti isäntänsä lapsen ratsuksi. Suunnilleen 155 senttimetriä korkea Supersankari toimi turvallisen opetusmestarin lisäksi kilpahevosena. Ori oli juuri sopivan kärsivällinen kouluradoille, kun taas estepuolelle sen kapasiteetti ei riittänyt sitten lainkaan. Supersankari astui pari tammaa, mutta sillä ei ollut kovinkaan pitkää meriittilistaa, jonka vuoksi ori ei ollut kovinkaan haluttu jalostusori.

eii. Jellonakunkku oli varsana vähän kömpelöhkö ja kenelläkään ei ollut suuria odotuksia orin suhteen - sen suku koostui lähinnä laitumella lihoavista suomipulliaisista, jotka olivat turvallisia maastohevosia, mutta eivät toimineet kilparadoilla kovinkaan hyvin. Tämä rautias, 162 senttinen ori päätti kuitenkin yllättää jokaisen kasvamalla hyväluontoiseksi ja rauhalliseksi, mutta kuitenkin teräväksi hevoseksi, joka jopa niitti sijoituksia kouluratsastuskilpailuista. Jellonakunkun kolho, roteva rakenne ei kuitenkaan muuttunut miksikään vuosien aikana, joten se ei juurikaan menestynyt näyttelykehässä.

eie. Orjanruusu oli 147 senttimetriä korkea vaaleanruunikko pikkutamma, joka kantakirjattiin heti kolmen vuoden iässä upeasti KTK-I -palkinnolla, P-suunnalle. Suokki periytti monille jälkeläisilleen muikeat liikkeet sekä kiitettävän rakenteen, mutta sen luonne oli vähän hajuton ja mauton. Orjanruusu tuntui aina käpertyvän omaan koloonsa kilpailutilanteissa, jonka vuoksi se ei oikein tahtonut menestyä. Tamman omistajat kuitenkin rakastivat myöhemmin siitosponiksi siirtynyttä suokkia niin kovin, etteivät he olleet moksiskaan siitä, että huippusuvusta tuleva Orjanruusu ei ollutkaan syntynyt kilparatsuksi.

ee. Juorukello oli suoraan sanottuna täydellinen hevonen harvinaista suomenkirjavaa väritystä myöten. Tammaa käytettiin lähinnä kilpahevosena, mutta kasvattajana kuuluisan Esa Lindénin nouseva tähti sai myös parit varsat. Juorukello haluttiin kuitenkin pitää melko uniikkina nimenä hevosten sukutauluissa. Kirjava, 159 senttimetriä korkea tamma kilpaili sekä koulu -että esteratsastuksen parissa naapurin taitavan ratsastajatytön kanssa, jonka ratsastamana Juorukello nappasi sijoituksen jopa suokkien SM-pippaloista.

eee. Lempo oli nätti ratsusukuinen suokki, joka kasvoi suuressa siittolassa, mutta joutui kiertoon, kun paljastui tamman sairastavan harvinaista hermosairautta. Rautiaankimo pystyi kuitenkin elämään lähes normaalia hevosen elämää, se ei vain kestänyt rankkaa kisakäyttöä. Lempo omisti kuitenkin ihailtavan hyvän rakenteen, joten sitä käytettiin pysyvän kodin löydyttyä ahkerasti näyttelyissä. Tamma kantakirjattiin KTK-III -palkinnolla kärsimättömän luonteen pyöriessä kuin väkkyrä näyttelykehässä.

eei. Juorut Liikkuu oli suomenkirjava komistus. Herra tiesi olevansa ihailtavan värinen, huippusukuinen kenttäratsu, joka kantakirjattiin ykköspalkinnolla. Juorut Liikkuu haalikin menestystä niin näyttelyistä kuin kisoistakin, jonka ansiosta sitä tahdottiin kovasti käyttää jalostukseen - ori oli kuitenkin tarjolla vain rajoitetusti, sillä siitä ei tahdottu sitä ärsyttävää hevosta, jonka vuoksi monen ratsun ostaminen jää, kun suku johtaa aina siihen samaan, tuttuun hevoseen.