Routaruusu

Revonkosken Juska

RotuSuomenhevonen PainotusWestern
Skp & säkäOri, 160cm RekisterinumeroVH17-018-0383
VäriPunarautias KasvattajaRevonkoski Ranch
Syntynyt02.02.2017 OmistajaCrimis (VRL-10480)

Taustaa

Kun esittelin eräälle ystävättärelleni uusimman ostokseni, tuon leuka loksahti auki. Hölmistyneenä nainen vaan katsoi minuun ja toisti epäuskoisena "suokilla.. WESTERNIÄ?" Kyllä vain! Juska on tallin outolintu. Ihan yhtä komea se on kuin muutkin, ja luonteeltaan itseasiassa jopa miellyttävämpi kuin suurin osa. Juska on tallin herrasmies, jota ei orimainen egoilu kiinnosta - päinvastoin. Juska on rento kuin pössyttelevä hippi.

Meille Juska tuli kasvattajaltaan Revonkoski Ranchilta, western-painotteiselta suomenhevostallilta. Revonkosken ykkösoria Jukolistea olin kuolaillut siitä asti, kun talli oli avannut ovensa yleisölle. Kun ensimmäinen kasvattimyynti pistettiin pystyyn, olin heti kärkkymässä apajilla. Jukolisten ensimmäinen varsa kuitenkin ehdittiin myydä nenäni edestä. Onnekseni felissa tarjosi tilalle toista varsaa samasta orista. Ja minähän suostuin; Juska oli jopa ihanampi kuin se edellinen kaveri. Mä rakastuin. Kokeilunhaluni syttyi liekkeihin - mikäpä olisi siistimpää kuin kokeilla westerniä supisuomalaisella orilla? Tällä kertaa edes Väinö ei moittinut mun uutta hankintaa. Sekin ihastui punarautiaaseen Juskaan sen siliän tien.

Crimis, 23.02.2017

Luonne

Koirista puhuattessa usein sanotaan, että mitä isompi sitä leppoisampi. Sama pätee myös meidän Juskaan. Juska on sitä isompaa kokoluokkaa, mutta sen sydän on vähintään yhtä suuri. Juskaa voisi luulla ruunaksi, niin lempeä ja rauhallinen tapaus se on. Punarautias ori mieluummin kaivautuu hoitajan syliin kuin yrittää tuoda egoaan esille. Huonoina päivinä voi itkeä Juskan vahvaa kaulaa vasten ja hyvinä laukata sen kanssa pellolla tuhatta ja sataa ilman satulaa. Orin leveässä selässä on mukava istua, oli kyse sitten rennosta humputtelusta tai tavoitteellisesta treenistä. Juskalla on työmoraali kohdallaan. Se on yritteliäs ja pomminvarma hevonen, joka ei pienistä säpsähdä. Ehkä vähän hidas ja hömelö, mutta turvallinen ja miellyttävä. Juska onkin ykkösvalinta, kun haluaa tuulettaa aivoja ja lähteä maastoon köpöttelemään.

Rento Juska on helppo hoitaa. Ehkä sitä saa välillä tuuppailla pois tieltä, utelias ja seurallinen hevonen kun änkee ison päänsä milloin mihinkin. Tästä syystä paras vaihtoehto on laittaa Juska kahdelta puolelta kiinni, etenkin jos aika on kortilla. Varusteiden laitto ei tuota ongelmia, sillä Juska lähtee mielellään töihin. Taluttaminen sujuu myös moitteitta, kunhan muistaa orin olevan erityisen ahne vihreän ruohon perään. Unissaan sen kanssa ei siis voi kuitenkaan kävellä.

Ratsastaessa Juska on alkuun vähän hidas pohkeelle, mutta on lämmettyään mukava ratsastaa. Mitkään maailman nopeimmat aivot sillä ei ole, mutta yritteliäisyyttä ja asennetta kyllä senkin edestä. Juska on hyvin miellyttämisenhaluinen ja antaakin ratsastajan virheitä anteeksi. Se ei mitään erikoista osaa englantilaisten lajien puolella, mutta lännenratsastuksessa se pärjää kivasti. Mikään hyppymestari Juska ei myöskään ole, mutta huvikseen sillä voi pieniä esteitä pomppia. Eniten elementissään Juska on kuitenkin pitkillä, hidastempoisilla maastoretkillä.

Sukutaulu

Juskalla on 1 polvi sukua virtuaalimaailmassa.

i. Jukoliste
sh, 161cm, prt
VIR MVA Ch, VSN World Ch, KTK-I,
WRJ-I, KERJ-I, KRJ-II, SLA-I
ii. Jyrö-Jaakko
sh, 162cm, rt
iii. Jakomielitauti
sh, 161cm, prt
iie. Ellastiina
sh, 158cm, rt
ie. Marrasmieli
sh, 158cm, prn
iei. Arvo
sh, 160cm, rn
iee. Mehu-Maija
sh, 155cm, prt
e. Usvakato
sh, 153cm, rnkm
KTK-II, KRJ-I, SLA-II
ei. Aamunkajo
sh, 158cm, rn
eii. Arurinkokato
sh, 160cm, rnvkk
eie. Sielukello
sh, 155cm, rn
ee. Mieltymysteko
sh, 149cm, rtkm
eei. Mielekäs
sh, 152cm, prt
eee. Lehvän Silja
sh, 150cm, trtkm

Varusteet

varusteet

Suitset ja satula © Takakujan Tallipuoti; enkkuviltti © Equestrian Pro; muut © OddPixel

Kilpailukalenteri

Juska kilpailee westernissä. Vain sijoitukset merkitään.


WRJ Lännenratsastus - 36 sijoitusta + 8 WRJ-CUP -sijoitusta

PvmPaikkaLuokkaSijoitus
28.02.2019Stall FernwehWestern trail1/45 - CUP
28.02.2019Stall FernwehWestern riding7/66 - CUP
30.11.2018Stall FernwehWestern trail5/42 - CUP
30.11.2018Stall FernwehWestern horsemanship5/46 - CUP
30.11.2018Stall FernwehWestern pleasure6/47 - CUP
28.02.2018Riverrock RanchWestern horsemanship1/15 - CUP
31.12.2017Aldatha FarmsWestern riding5/48 - CUP
31.12.2017Aldatha FarmsHalter1/44 - CUP
05.05.2019Ranch O'HaraHalter2/7
26.03.2019Stall FernwehFreestyle reining5/41
25.03.2019Stall FernwehWestern horsemanship4/35
23.03.2019Stall FernwehVersatile horse2/20
22.03.2019Stall FernwehWestern trail1/38
22.03.2019Stall FernwehFreestyle reining3/41
27.10.2018KaihovaaraTrail5/30
26.10.2018KaihovaaraTrail5/30
23.10.2018KaihovaaraWestern riding2/30
22.10.2018KaihovaaraWestern riding2/30
19.10.2018SupernaturalWestern riding5/28
19.10.2018SupernaturalReining3/26
17.10.2018SupernaturalHalter4/28
03.08.2018Kilpailukeskus LittWestern trail1/51
PvmPaikkaLuokkaSijoitus
20.07.2018Kilpailukeskus PäikeWestern trail1/63
29.03.2018Kontolan RatsutalliHalter horsemanship1/16
29.03.2018Kontolan RatsutalliHalter3/16
20.03.2018Birch Bark RanchWestern trail2/33
19.03.2018Birch Bark RanchWestern riding2/34
15.03.2018Birch Bark RanchWestern trail1/33
24.02.2018MustangVersatile horse2/62
23.02.2018MustangRanch trail2/62
22.02.2018Kontolan RatsutalliWestern pleasure2/10
22.02.2018Kontolan RatsutalliFreestyle reining3/10
22.02.2018MustangFreestyle reining3/62
20.02.2018MustangWestern trail7/62
20.02.2018MustangWestern riding7/62
18.02.2018MustangWestern trail2/62
18.02.2018MustangWestern riding6/62
18.02.2018MustangFreestyle reining6/62
09.01.2018MustangRanch trail1/41
05.01.2018MustangRanch trail1/41
26.12.2017SilkesHalter horsemanship2/50
26.12.2017SilkesWestern pleasure2/53
24.12.2017SilkesWestern pleasure6/53
20.08.2017NamerRanch trail1/3

Näyttelyt

PvmJaosPaikkaTulosTuomari
30.04.2019VSRSuomenhevosten rotunäyttelyII-palk.Lissu T.
31.03.2018VSRSuomenhevosten rotunäyttelyII-palk.Lissu T.
22.09.2018NJLily's TrottersirtoSERTKati
23.08.2018NJNavajairtoSERTvaapu
13.07.2018NJRuusupellon tilairtoSERTVibaja
26.02.2018NJSusirajaBIS3, MVA-SERTvaapu

Päiväkirja

27.08.2018 Hullu(ko) päähänpisto?, kirjoittanut omistaja

”Mä lähden Juskan kanssa Siperiaan”, totesin päivällispöydässä muka ohimennen.
”Sä mitä?” Väiski yskäisi ja tuijotti mua silmät suurina.
”Jep. Marraskuussa”, selitin ja lappasin lisää riisiä lautaselleni. Väiski huokaisi syvään.
”Kaikella rakkaudella, ootko sä kulta menettänyt järkesi?”
”Se on selviytymisleiri. Eihän sitä koskaan tiedä milloin se maailmanloppu iskee”, selitin teatreelisesti ja osoitin hyökkäävästi miestäni ruokailuveitsellä. Väiski puisteli päätään.
”No, on sulla ainakin luotettavin ratsu”, mies mutisi melkein kuulumattomasti. Aina se huolehti niin kauheasti kaikesta.
”En mä sinne kuole. Oppaina on Vecnon erävelhot”, lohduttelin Väiskiä hymyillen.

09.04.2018 Keväiset söpikset Loitsulassa, kirjoittanut omistaja

Aina kun jossain on söpikset, Routaruusu on jollain tavalla edustettuna. Tottakai meidän piti korkata söpikset myös nuorempien shetlanninponien kanssa, joten Juskan lisäksi mukaan lähtivät myös Pawin varsa Fizz ja uusin tulokas Cherry. Juska osallistui tietysti Kiiltävin kisaratsu -luokkaan. Auringossa punaisena hohtava raudikko nappasi mukaansa erikoismaininnan "Hienoin suokki", ja olikin korkeimmalla sijalla kiiltokuvapuoliveristen jälkeen, viidentenä 18 osallistujasta. Kyllä saa taas olla ylpeä tästä komistuksesta. <3

Shetlanninponit edustivat luonnollisesti luokassa Pieni ja paras. Söpöläinen Fizz vei kolmossijan, kun taas kuudenneksi sijoittunut Cherry sai erikoismaininnan masukarvoistaan. Niin, siellä on vielä pahimmat talvikarvat.. Kukapa olisi arvannut, että niistä saisi positiivisella tavalla noottia?? Eihän tässä voi kuin nauraa.

06.12.2017 Yömaasto Hurmanjyrkän harrastetallilla, kirjoittanut omistaja

Itsenäisyyspäivänä Hurmanjyrkän harrastetallilla järjestettiin yömaasto. Siis ratsastamaan yöllä! No ei ihan, kymmeneltä illalla, mutta Suomen talvessa siihen kellonaikaan oli toki pilkkopimeää. Vain kuun ja valkoisen hangen kalmankalpea valo.. ja otsalamput ja heijastimet, tietysti. Hevosvalinta tähän reissuun oli helppo – Juskaa luotettavampaa hevosta ei ainakaan tässä tallissa seissyt. Niinpä punaraudikko kyydittiin traileriin ja matkattiin Pohjois-Savoon.

Kymmenpäisessä porukassa oli paljon tuttuja kasvoja viime kerralta; olin ollut maastoilemassa vajaa pari viikkoa sitten Hurmanjyrkässä ensimmäistä kertaa, silloin Kalman kanssa. Juskaa otti alusta alkaen hyvin lungisti, sitä ei kiinnostanut kukkoilla kuten edellämainittua lajitoveriaan. Tammat saivat tämänkin oripojan vähän pörhistymään, mutta se meni komentamalla ja etäisyyden ottamisella nopeasti ohi. Pimeästä ja uusista maisemista Juska ei ollut moksiskaan, vaan kulki jonon häntäpäässä kaikessa rauhassa. Yömaasto sujuikin meillä erittäin mukavasti, kirpeästä pakkasilmasta ja rempseästä seurueesta nauttien.

22-23.07.2017 Yöttömän yön vaellus Piilovuoressa, kirjoittanut omistaja

En ollut eläessäni käynyt Lapissa, mutta nyt tuli sekin vääryys korjattua. Tietysti hevosen selästä käsin. Ratsukseni valikoitui vuorenvarma Juska, kun kyseessä oli vaellus vieraissa maisemissa. Pientalli Piilovuori järjesti heinäkuun lopulla yöttömän yön vaelluksen, joka oli juuri niin ihana kuin miltä se kuulostaakin. Lähtö Lapin upeisiin maisemiin koitti lauantai-iltana ja ratsastus jatkui melkein puoleen yöhön asti. Aurinko ei laskenut horisontin taakse ollenkaan. Hiljaisuutta säesti vain hevosten kavioiden töminä ja satuloiden narina. Alkukankeuden jälkeen toisilleen vieraat ratsastajat innostuivat juttelemaan, ja tasainen puheensorina täytti loputkin hiljaisuudesta.

Itsekin heitin jotain kommentteja keskustelun väliin, mutta lähinnä keskityin ihailemaan upeaa tundramaisemaa. Jollain tapaa karu mutta silti mielettömän kaunis Lapin luonto oli jotain aivan omanlaistaan - ainakin näin ikänsä Keski-Suomessa asuneen silmään. Kuin kruunatakseen täydellisen vaelluksen hevonen allani oli rento ja hyvin utelias vastaamme tulevista poroista.

Erämökille saapuessamme hevoset valmisteltiin yöpuulle, pystytettiin teltat ikävän epätasaiseen rinteeseen ja sitten päästiin me kaksijalkaisetkin vihdoin syömään. Camp fire-laulut akustisen kitaran säestyksellä ja ateriointi nuotion äärellä toivat kotoisan tunnelman, vanhanaikaisen leirin tyyliin. Ja kuinkas ollakaan, ruuan jälkeen oli kunnon leirikasteen aika. Aikuiset ihmiset suorittamassa tehtävärataa keskellä yötä oli huvittavaa mutta silti ihanan nostalgista. Ja uni maistui, vaikka nukkumapaikka oli kaukana mukavasta.

Aamulla noustiin taas takaisin hevosen selkään, ja lähdettiin toista reittiä takaisin Piilovuoren tallille. Tunturipurojen solina ja kauniit pienet vesiputoukset saivat meikäläisen vain huokailemaan ihastuksesta. Useamman tunnin ratsastuksen jälkeen olimme takaisin lähtöpisteessä ja aivan poikki. Jopa tällaiselle joka päivä useampaa hevosta ratsastavalle vuorokauden kestävä vaellus oli tehnyt tehtävänsä. Myös Juska oli tyytyväinen päästessään traikkuun lepäämään. Edessä olisi pitkä matka takaisin Routaruusuun.

14.05.2017 Minun Juskani, kirjoittanut omistaja

Tänään oli yksi niistä päivistä, kun kaikki meni aivan päin helvettiä. Juuri tänään, kun oli vihdoin sunnuntai ja tavallistakin raskaampi viikko takana. Olin kuolemanväsynyt, mutta sepä ei epäonnetarta kiinnostanut. Kun olin polttanut aivan liian monta savuketta putkeen ja itkenyt silmäni punaiseksi silkasta uupumuksesta, päätin vihdoin heittää huonon oloni romukopppaan ja astella hämärälle tallipihalle. Kello oli yksitoista illalla, joten hevoset olivat jo syöneet iltamuronsa ajat sitten ja nuokkuivat tyytyväisenä karsinoissaan. Silti pujahdin tallin ovesta sisään ja hiippailin Juskan karsinan luo. Hämmentynyt mutta lämmin hörähdys tervehti pimeydestä ja sai kyyneleet kihoaamaan silmiin. Minun Juskani. Se ei suuttunut, vaikka tulin häiritsemään sen nukkumaanmenoa. Avasin karsinan oven ja lysähdin suomenhevosen vahvaa kaulaa vasten. Juska seisoi aivan hiljaa ja minä hengitin syvään. Ehkä elämä voisi jatkua. Kiitos, minun Juskani, oma suuri enkelini.

02.03.2017 Western-kokeilua, kirjoittanut Kemiina

“Kiinnostaisko sua kokeilla westerniä?”, Crimis kysyi minulta eräänä maaliskuisena aamupäivänä. Naurahdin kovasti, sillä olinhan vannoutunut esteratsastajana. Miten ikinä osaisin ratsastaa westernhevosella? Lounaan jälkeen Crimis sitten raahasi minut sympaattiseen talliinsa ja näytti punaraudikon suomenhevosen.
“Ompas hän kaunis!”, hymyilin onnellisena silittäessäni orin vahvaa, punertavaa kaulaa.
“Tämä on se mun westernratsu”, Crimis iski silmää.
Käänsin katseeni tiukasti ystävättäreeni ja sitten hevoseen, jälleen katsoin kulmieni alta Crimisiä. Suomenhevonen westernratsuna? Ja ihan vieläpä westernsuvusta. Sitä kun oli aina kuvitellut ettei suomenhevosia kasvateta varta vasten westerniin vaan kaikkiin muihin lajeihin. Yleensä ne ex-ravurit saivat kohtalokseen olla tädeillä lännenheppoina. Minkään maallista kokemusta minulla ei ollut koko lajista, mutta kyllähän se Juskan kautta alkoi kiinnostaa.
Hetken päästä raudikko hevonen oli jo ratsastuskentällä täysissä tamineissa. Ja minä ponnistin stetson päässä hevosen selkään. Huokasin syvään: “kaikkeen sitä ryhtyykin”. Crimis neuvoi ratsastamaan istunnalla ja ovelana opettajana hän oli napannut ohjat kokonaan pois. Eihän se nyt käsikirjoituksen mukaan mennyt, kun Juska meni juuri päinvastaiseen suuntaan, mihin olin sitä istunnallani pyytänyt. Crimis ainakin sai tuona maaliskuisena päivänä aivan loistavat naurut, kun raudikko teki aivan itsekseen laukannostot ja siirtymiset raviin, minun pitäessäni kauhuissani lännensatulan nupista kiinni. Pysäyttää kyllä osasin. “Kiitos Juska, eiköhän tämä ollut tässä…”, tokaisin hieman nolona ja pyysin Crimistä pitämään minulle joku päivä istuntatunnin. Parantamisen varaahan siinä oli
!