Feenillä ei ole sukua virtuaalimaailmassa.
Feeniksinsydämen isä Havulan Arko on melko pienikokoinen, juuri ja juuri hevosen mittoihin kasvanut voikko ori. Arko jäi parin tunnin ikäisenä varsana orvoksi emänsä Virkun kuoltua, ja kukaan ei oikein uskonut pikkuisen orivarsan tulevaisuuteen. Kun vielä loukkaantumiset hidastivat Arkon kehitystä ja koulutusta, olivat paikalliset hevosmiehet jo tuominneet sen pelkäksi seurahevoseksi. Kuitenkin 8-vuotiaana Arko päätyi reilun parikymppisen hevosnaisen, Lindan käsiin. Linda kuntoutti Arkon huolellisesti, ja yhdessä he alkoivat kilpailla kenttäratsastuksessa. Sitkeä ja rohkea Arko oli kenttähevosena loistava, ja ratsukko voittikin urallaan useita palkintoja. Nykyisin 22-vuotias Arko toimii siitosorina, ja saa joka kesä yleensä viitisentoista tammaa.
Isänisä Aapos oli tunnettu, esteratsastuksessa kilpaillut voikko ori. Aapos tuli ravisuvusta, ja nuorempana siitä yritettiin muutaman vuoden ajan leipoa juoksijaa. Hyvistä liikkeistään huolimatta oriilla ei kuitenkaan ollut tarpeeksi nopeutta ja voitontahtoa, ja niinpä se 6-vuotiaana myytiinkin ratsuksi. Ratsun hommista Aapos tykkäsi selvästi enemmän, ja se oli todella motivoitunut ja nopeasti oppiva työkumppani. Aapos hyppäsi parhaimmillaan 110cm kansallisia esteluokkia sijoittuen lähes joka kerta. Ori valitettavasti menehtyi 19-vuotiaana suolikiertymän seurauksena.
Isänisänisä Eepos oli tummanruunikko, raviradoilla menestystä niittänyt komea ori. Eepos pääsi taistelemaan arvostetusta ravikuninkaan tittelistäkin kolme kertaa, ja kerran ori kruunattiinkin kuninkaaksi. Eepos oli myös nuorena erittäin hyvä menijä, ja voitti useita nuorten suomenhevosten ikäluokkalähtöjä. Eepos oli myös jalostusoriina suosittu, ja jättikin jälkeensä lähes 800 jälkeläistä. Ori päädyttiin lopettamaan kunnioitettavassa 27 vuoden iässä, alkaneen nivelrikon ja hampaiden loppuun kulumisen vuoksi.
Isänisänemä, voikko pienhevonen Hallan Vale, on hyvin luonteikas pikkutamma. Se ei koskaan itse juossut raviradoilla pienenä varsana sattuneen loukkaantumisen vuoksi, vaikka tulikin maineikkaasta suvusta. Valoksi kutsuttu tamma astutettiin elämänsä aikana seitsemän kertaa, ja joka kerta se varsoi komean ja hyvärakenteisen varsan. Varsojen välisen ajan se toimi lähinnä seurahevosena ja satunnaisesti ratsuna. Valo elää vielä tänäkin päivänä, ja nykyään 29-vuotias silmien ympäriltä harmaantunut tamma pitää jöötä muutaman hevosen laumassa, siinä samassa tallissa jossa se on asunut parin vuoden ikäisestä varsasta saakka.
Isänemä Havulan Virkku oli kasvattajiensa ensimmäinen oma kasvatti. Liinakko läsipää tunnettiin kylällä varmasta ja rauhallisesta luonteestaan, ja perheen lapsetkin saivat ratsastaa sillä. Virkku juoksi nuorena raviradoilla tähtijuoksijaksi, mutta jalan pettämisen vuoksi kilpaileminen sai jäädä. Viimeiset vuotensa Virkku vietti rennosti puskaratsuna maastoja koluten ja ehtipä tamma varsoa neljä varsaakin. Viimeinen varsominen koitui kohtalokkaaksi, ja niinpä rakastettu Virkku menehtyikin 13-vuotiaana kohdun esiinluiskahduksen vuoksi.
Isänemänisä Vauhti oli nimensä mukaisesti mahdottoman vauhdikas ja virkeä ori. Raveissa sen innokkuus kostautui välillä lähtölaukkoina, mutta ravilla pysyessään ori oli tuulennopea ja pääsi lähes aina totosijoille. Parhaimmillaan Vauhti oli keulasta, ja se oli myös hyvin vauhtikestävä hevonen. 14-vuotiaana Vauhti siirtyi siitokseen, ja ehtikin jättää reilut 200 varsaa ennen menehtymistään 21 vuoden iässä.
Isänemänemä Lepolan Leena oli hyvin rauhallinen, kiltti kimo tamma. Se ei hötkyillyt turhista, ja onnistui läsnäolollaan rauhoittamaan pöljemmätkin hevoset. Leena oli todella hyvä ja pehmeä ajaa, ja tasaisesta perusluonteestaan huolimatta se oli raviradoilla todella nopea ja kestävä juoksija. Lepolan Leena menehtyi 25-vuotiaana, ja se ehti jättää jälkeensä neljä varsaa.
Emä Lasiruusu on melko suurikokoinen, isoliikkeinen tamma. Ruusuksi kutsuttu hevonen on iso joka suuntaan - sillä on pitkä pää, massiivinen runko ja isot korvat. Valtamerialukselta muistuttavasta ulkomuodostaan huolimatta Ruusu on hyvin kiltti hevonen, jolla on todella paljon kapasiteettia esteille. Se varsoi Feeniksinsydämen melko nuorena, nelivuotiaana parantuessaan laitumella sattuneesta jalkavammasta. Nykyään Ruusu on 14-vuotias ja se kilpailee este- ja kenttäratsastuksessa hyvällä menestyksellä. Feeni on tähän mennessä tamman ainoa varsa.
Emänisä Lippas on nykyään ruuna, eikä sitä ollut tarkoitus käyttää jalostuksessa lainkaan. 3-vuotiaana vielä orina ollessaan se kuitenkin onnistui karkaamaan aitauksestaan, ja pyyhälsi suoraa tietä tammalaitumelle Lasiruusun emän, juuri kiimassa olleen Parahillan luo. Tapahtunut huomattiin seuraavana aamuna, kun tamma ja ori löydettiin laiduntamasta ja Lippaksen sähköaidan luota ryömimisjälkiä. Tiineyttä ei kuitenkaan päätetty keskeyttää, sillä hevoset eivät olleet sukua toisilleen ja Lippas oli kuitenkin osoittanut sisäänratsastuksessa olevansa ihan järkevä ja toimiva hevonen. Tätä nykyä Lippas on 17-vuotias ja toimii ratsastuksen uudestaan aloittaneen naisen harrastuskaverina.
Emänisänisä Vippaskonsti oli kaikissa kolmessa lajissa kyntensä näyttänyt, machomainen ja vaativa ori. Se oli maastossa uskomattoman kestävä, esteillä todella hyvän hyppykyvyn omaava ja kouluratsastukseen sopivan reipas yleishevonen. Ratsastaessa se oli todella mukava, mutta käsittelijän tuli aina olla kokenut henkilö, joka osasi pitää oriin aisoissa. Vippaskonstilla on maailmassa 73 varsaa. Ori lopetettiin jalkavamman seurauksena sen ollessa 16-vuotias.
Emänisänemä Laina oli ratsastuskoulussa monia ratsastamaan opettanut kärsivällinen ja rauhallinen, hieman laiskanpuoleinen tamma. Oppilaat kilpailivat Lainalla seurakilpailuissa sekä koulua että esteitä, ja tamma oli tuntihevosena todella tykätty. Välillä Laina astutettiin, ja se varsoi elämänsä aikana kolme kertaa. Yksi varsoista jäi ratsastuskoululle, kaksi muuta maailmalle. Laina myytiin 20-vuotiaana eläkekotiin, jossa se eli onnellisena maastohevosena 27-vuotiaaksi saakka.
Emänemä Parahilla oli hyvärakenteinen, ykköspalkinnolla kantakirjattu ratsutamma. Se oli kiltti mutta herkkä ja hieman arka hevonen, joka ei pitänyt vaihtuvista ihmisistä ympärillään. Tamma vaati tarkat rutiinit ja mahdollisimman vähän vaihtuvan käsittelijän, joka tunsi Hillaksi kutsutun hevosen tavat. Hillalla kilpailtiin kouluratsastuksessa ja satunnaisesti myös esteillä, koulu kuitenkin oli selvästi enemmän tamman oma laji. Hilla menehtyi 21-vuotiaana vanhuuden vaivoihin.
Emänemänisä Leijain oli kouluratsastuksessa ja sittemmin siitosoriina menestynyt komea ruunikko ori. Sillä oli isot liikkeet ja hieno rakenne, eikä sukukaan ollut huono. Leijain pysyi koko elämänsä ajan samalla henkilöllä - Anne-niminen nainen kasvatti oriin, koulutti sen, kilpaili sillä ja tarjosi sille rauhallisen eläkekodin. Leijaimella on 116 varsaa, joista moni on isänsä tavoin menestynyt kouluratsastuksessa. Leijain nukkui ikiuneen rauhallisesti yöllä omassa tutussa karsinassaan, kunnioitettavassa 28 vuoden iässä.
Emänemänemä Hellä oli nuorena ravihevoseksi kokeiltu, sittemmin palkintoja koulu- ja esteratsastuksessa aluetasolla niittänyt tamma, kokeiltiinpa Hellällä pari kertaa kenttäkilpailujakin. Hellä varsotettiin elämänsä varrella kaksi kertaa, ja se varsoi yhden oriin ja yhden tamman. Kiltti ja mukava Hellä menehtyi 18-vuotiaana kasvaimen uuvuttamana.
© Sippe, kiitos!
