Ungodly Abyss

Personality

Abyss on oikea herrasmies. Sen silmistä loistaa ystävällisyys ja lempeys, ja se on kaiken kaikkiaan fiksu hevonen. Voimakkaasta ja ryhdikkäästä olemuksestaa huolimatta Abyss käyttäytyy lähestulkoon aina asiallisesti, eikä sillä ole kuin viimeksi varsana ollut tarvetta riekkua kuin mielipuoli. Sysimustasta täysiveriorista voisi ajatella kaikkea muuta kuin rauhallista, mutta tämä ori ei satuttaisi kärpästäkään.

Hoitaessa ei herran kanssa ole mitään sen suurempia ongelmia. Abyss ei pidä kuitenkaan liiallisesta hälinästä, joten karsinaan kannattaa mennä vain yksi ihminen kerrallaan. Harjaaminen ja muut yleiset toimenpiteet sujuvat helposti, mutta pesukarsinaan oria ei meinaa saada sitten millään. Taktisella maanittelulla sen saa sinne kuitenkin huijattua kerta toisensa jälkeen. Suitsien laitossa ori saattaa toisinaan olla hiukan ärsyttävä nostaessaan päänsä taivaisiin, mutta muuten varustaessa ei synny ongelmia.

Ratsastaessa Abyss on usein aluksi liiankin energinen, joten sen kanssa saa tehdä hiukan töitä liiallisen energian purkamiseksi. Pidätteet tulee tehdä läpi jo alusta asti, muuten ori voi alkaa viemään. Esteillä Abyss kuumuu silminnähden, joten sen kanssa hypätään vain kokeneiden toimesta. Kouluosuudet on orin mielestä tylsin osuus, ja saa olla tarkkana, että Abyss työskentelee rehellisesti koko selän lävitse. Maastoesteet ovat orin suurinta hupia, mutta tykkää se kävellä metiköissä ihan muutenkin. Vedessä kahlaaminenkin on kivaa, ja Abyss uskaltaa uiskennella melko syvälläkin, se on varsinainen vesipeto.

Kilpailutilanteissa ori toimii oikein mallikkaasti ja se on varsin helppo lastata ja käsitellä. Minkäänlaista kisastressiä ei sen kanssa ole havaittavissa, vaikka toki ori nauttiikin uusista maisemista ja jännittävistä kilpailusuorituksista. Kisaradalla Abyss antaa kaikkensa, joten ratsastajan tulee olla jatkuvasti ajan tasalla, sekä laskelmoiva, sillä ori hyppäisi vaikka kaivoon jos ratsastaja niin käskisi.

© naakka

	Movement
Walk	Good (67%)	transmits well
Trot	Good (56%)	transmits weakly
Canter	Excellent (89%)	transmits strongly
	Capacity
Jumping technique	Good (77%)	transmits well
Precautionary	Sloppy (32%)	transmits weakly
Capacity	CIC4, 120cm
	Temperament
Rideability	Hard (32%)	transmits weakly
Handling	Normal (45%)	transmits weakly
Temperament	Usual (65%)	tranmits strongly

Pedigree

Abysswalker xx, 167cm, black	Man of Memories xx, 166cm, black bay	Walker of the Moon xx, 168cm, black
		Memorycard xx, 162cm, bay
	Machinae xx, 161cm, bay	Aerial Attack xx, 163cm, chestnut
		Strike A Pose xx, 165cm, black
Seven Deadly Sins xx, 164cm, black	Seventy Nine xx, 168cm, black	Mercenary xx, 170cm, bay
		Ghostridden xx, 161cm, bay
	Wielder of Magic xx, 160cm, bay	Sir Lancelot xx, 160cm, dark bay
		Super Magnificent xx, 159cm, chestnut

Isä Abysswalker oli jykevä ja ylväs sysimusta täysiveriori, joka olemuksellaan herätti kunnioitusta. Lähemmäs 170-senttisestä orista povattiin uutta isojen luokkien konkaria, ja Abysswalker todistikin omaavansa lähes loputtomasti potentiaalia niin rataeste- kuin kenttäkilpailuissakin. Sillä oli lähes täydellinen hyppytekniikka, sekä hyvät kilpahevosen hermot. Uransa huipulla Abysswalkerista tuli kasvattajien keskuudessa kuumaa kamaa. Kuitenkin kaikkien järkytykseksi ori loukkaantui vakavasti kansainvälisen kenttäkilpailun maasto-osuudella, ja se jouduttiin lopettamaan siihen paikkaan. Ori kerkesi kuitenkin saamaan elämänsä aikana 15 jälkeläistä, joille kaikille se periytti hyviä hermoja ja loistavaa hyppykykyä, ja muutamasta onkin kuoriutunut kilpakenttien huippusuorittajia.

Isänisä Man of Memories oli 166-senttimetrinen mustanruunikko täysiveriori. Ori polveutui menestyksekkäästä kenttähevossuvusta, ja oli tarkoin harkittu jälkeläinen. Orista tuli tilan pojan uusi kilpatykki, ja yhdessä he tukivat toinen toistaan ja kasvoivat yhdessä. Haasteita oli matkan varrella monia, mutta aina niistä selvittiin. Ensimmäiset kisavuodet olivat vaikeita ja ratsukko oli vähällä luovuttaa erinäisten saikkujen vuoksi, mutta härkäpäisellä asenteella he jatkoivat hartiavoimin eteenpäin. Lopulta kilpakaksikko pääsi osallistumaan kansainvälisiin kilpailuihin mittelöimään huippujen kanssa. Voittoa ei napsahtanut, mutta ori sai aikaan kansainvälistä ihailua sen yrittäliäästä luonteesta johtuen. Kilpauransa jälkeen ori siirtyi siitosoriksi ja sai 8 jälkeläistä.

Isänemä Machinae oli ruunikko 161cm korkea englannin täysiveritamma. Pieneen siittolaan syntynyt tamma oli varsana varsinainen maanvaiva, mutta kasvettuaan siitä tuli oikein kelvollinen yksilö. Machinae niitti näyttelymenestystä hyvästä rakenteestaan johtuen, ja toimi mukavana hunter-ratsuna metsästysreissuilla. Metsästyskauden ulkopuolella tamman kanssa kisattiin satunnaisesti kenttäkilpailuissa, menestyen kohtalaisesti. Machinae ei oikein viihtynyt kilpailutilanteissa, joten se siirtyi varsin varhain siitostammaksi. Machinae sai elämänsä aikana 10 jälkeläistä, joista 3 oli oreja ja 7 tammoja.

Emä Seven Deadly Sins on 164cm korkea täysiveritamma. Väriltään se on kauniin musta neljällä sukalla sekä piirrolla. Tamma tunnetaan viehkeän ulkonäkönsä lisäksi myös lempeästä luonteestaan sekä nöyrästä työmoraalistaan. Se on kasvattajansa mukaan ollut miellyttävä käsitellä jo varsasta asti. Siinä missä muut hevoset saavat hepulin ja pinkovat pakoon, tämä tamma ei ollut milläänsäkään. Tamma teki melko lyhyen kilpauran esteillä ja koulussa tasolla Vaativa A ja 110cm, jonka jälkeen se siirtyi laadukkaaksi perheen harrasteratsuksi pienelle yksityistallille. Tamma on saanut vain yhden jälkeläisen, jonka varsominen aiheutti vakavia komplikaatioita, minkä takia lisää varsoja ei ole enää tarkoitus hankkia.

Emänisä Seventy Nine oli musta 168cm korkea täysiverinen. Hiukan vaatimattoman oloinen ori ei häikäissyt taidoillaan, mutta oli tasainen suorittaja missä tahansa mihin se ikinä ryhtyikään. Esteet ylittyivät 130cm verran, ja koulukin sujui Vaativa B-tasolle asti, mikä on aika hyvin orilta, jolla on laukkahevosten suku. Seventy Nine omasi myös nöyrän luonteen, joka teki siitä erityisen miellyttävän ratsun. Myöhemmällä iällä orilla harjoiteltiin myös lännenratsastusta mielenvirkistykseksi, jossa se oli myöskin melko hyvä vaikka pelkät perusteet osasikin. Se sai elämänsä aikana viisi jälkeläistä.

Emänemä Wielder of Magic, eli Maddy oli ruunikko läsipäinen 160cm korkea täysiveritamma. Tammasta povattiin ensin kovanluokan laukkahevosta, mutta homma floppasi jo alkuunsa tamman rikkoessa jalkansa. Omistajilla ei ollut aikaa kuntouttaa hevosta, joten tamma aiottiin laittaa teuraaksi kaikessa hiljaisuudessaan. Tallilla työskennellyt hoitajatyttö kuitenkin ihastui Maddyyn ja tarjoutui ostamaan sen itselleen. Tähän suostuttiin ja niin tamma siirtyi uudelle omistajalleen. Tämän kanssa Maddy kuntoutui pikku hiljaa ja lopulta jalan parantuessa tamman kanssa aloitettiin treenaaminen kenttämaailman saloihin. Vuosien karttuessa Maddy suoritti parhaimmillaan CIC2-tasolla menestyksekkäästi. Lopulta vanha vaiva kuitenkin uusiutui, ja tamma jouduttiin lopettamaan. Maddyn jälkeen jäi vain yksi jälkeläinen.

© naakka

Offspring

BORN	BREED	GENDER	NAME	DAM	OWNER
05.05.2018	fwb	mare	Riimilän Karamel	Karma II	meea (VRL-09844)
13.04.2018	amwb	stallion	Luciferian Rosary STC	Grace of the Heavens	Nikki (VRL-14085)
14.05.2017	fwb	stallion	Spacegod Sy	Spacegoat P	Romilly (VRL-10105 & VRL-05567)
11.05.2017	xx	stallion	Absurd Rebel xx	Rialta	Vibaja (VRL-00727)
08.05.2016	xx	stallion	Abyssal Enigma	Big Hat Logan	Tatti (VRL-14352)

Diary

10.11.2016 Juoksutusta, kirjoittanut ex-omistaja

Abyss on ollut viime aikoina hiukan sairaslomalla mysteerisen ontumisen vuoksi, mutta nyt sen olo on alkanut kohentumaan pikku hiljaa. Hieroja kävi eilen hieromassa sairasloman aikana tulleet jumit, ja tänään olisi vuorossa hiukan juoksutusta ja kevyempää verryttelyä. Hain orin tarhasta, ja nappasin loimen pois käytävällä. Harjasin pahimmat pölyt pois, laitoin suitset ja ujutin juoksutusliinan kuolainrenkaan kautta niskan yli ja siitä toiseen renkaaseen. Lähdimme maneesille päin, jossa oli hiukan iltaruuhkaa työntekijöiden ratsastaessa muun muassa toista täysiverioria Foryou Ringiä sekä irlanninhunterori Quicksand Coupia, mutta mahduimme hyvin maneesin perälle. Yritin pitää orin aluksi hiukan pienemmällä ympyrällä, josta sitten suurensin sen verran kuin maneesissa mahtui turvallisesti suurentamaan. Abyssillä oli hiukan virtaa keräynyt, mutta se pysyi silti maltillisessa nopeudessa. Pyysin orin raviin, ja se lähtikin kuin tykinsuusta, mutta revittely ei kauaa kestänyt, vaikka se saikin muut orit hiukan hätkähtämään tilannetta. Vaihdoin suuntaa, ja ori reagoi nyt kärsivällisemmin siirtymisiin. Juoksutin Abyssiä reippaassa ja letkeässä ravissa, ja ontuminen näytti olevan tipotiessään, mikä oli enemmän kuin hyvä juttu! Pyysin muutaman kierroksen vielä laukkaa, jonka jälkeen vaihdoin vielä kerran suunnan, nostin laukan ja taluttelin loppukäynnit maneesin uraa pitkin. Olin tyytyväinen, että Abyss näytti olevan taas kunnossa. Sillä tulisi olemaan edessään vielä eri lajien laatuarvostelut, sekä mahdollisesti myös näyttelykehät, joten Abyssin oli oltava parhaassa mahdollisessa kunnossa.

14.11.2016 Maastoilua, kirjoittanut ex-omistaja

Abyss oli taas kunnossa mystisen ontumisen jälkeen, ja päätin aloittaa kunnonkohotuksen orin kanssa pienellä maastolenkillä. Varustin orin pikaisesti, ja koska oli jo hiukan hämärää, kuorrutin itseni sekä ratsuni heijastimilla ja kypärääni virittelin vielä lampunkin. Abyssin persuksen päälle asettelin ratsastusvillaloimen, ettei sen selkä jumiutuisi kylmästä tuulesta. Kipusin orin selkään tallin pihalla, rapsakka talvi-ilma nipisteli kasvojani ja olo tuntui melko kankealta. Orilla taas tuntui olevan virtaa, se katseli ympärilleen korvat hörössä pörhistellen. Hiukan minua jännitti lähteä virkeällä orilla pimeään, mutta kerrankos sitä vain eletään. Sitä paitsi aikomukseni oli vain käväistä nopea pikku lenkki tallin ympäriltä, joten minnekkään kauas ei ollut tarkoitus edes lähteä. Lähdimme matkaan ja ori kulki varsin reippaasti eteenpäin. Uudenkarheat hokit jaloissaan pystyin varmoin mielin kulkemaan jään peittämällä tiellä, olisi varsin ikävää suistua ojaan hevosen liukastuttua. Abyss vaikutti hyvin menohaluiselta, sillä se otti isoja käyntiaskelia ja sain myödätä paljon vartalollani, jotta pysyin nykimättä liikkeessä mukana. Käännyimme tallin pihatieltä metsäisemmälle tielle, jonka pohja oli joustavampi ja runsaslumisempi. Hetken matkaa kuljettuamme, nostin reippaan ravin. Kylmä tuuli tuntui ikävältä naamalla, ja muutama kyynelkin valui silmäkulmasta. Muutaman laukka-askeleenkin uskalsin mahduttaa ravipätkän väliin. Reitti oli pian lopuillaan, joten hidastin takaisin raviin, tosin ori vaikutti olevan asiasta hippusen eri mieltä ja yritti hiiviskellä käynnistä takaisin raviin. Tallin pihalla laskeuduin alas satulasta, ja talutin orin talliin. Tallissa tuoksui glögi, jollain oli nähtävästi jo joulutunnelmat katossa, vaikka on vasta marraskuun puoliväli.

15.11.2016 Siivoskelua, kirjoittanut ex-omistaja

Siivoilin hiukan tallia, sillä työnteko toimistossa oli taas vaihteeksi hiukan puuduttavaa. Abyss oli tuotu juuri talliin, ja seisoskeli käytävällä valmiina tulevaan estevalmennukseen tallin kokeneen esteratsastajan kanssa. Olin tyytyväinen, että joku parempi ratsastaja piti huolta orin treenaamisesta, sillä itse en ole kauhean hyvä hyppimään esteitä. Ratsastaja oli paraikaa varustehuoneessa hakemassa orin suojia, joten tarjouduin vahtimaan Abyssiä sillä aikaa käytävällä. Rapsuttelin virkeän näköistä mustaa oria kaulasta, ja höpisin sille hiukan omiani, ”Mihinkäs sitä on pikku höpönassu nyt joutumassa, esteitä pomppimaanko, mitä?”. Ori pärskähti minulle vastaukseksi, ja yksi tallityöntekijöistä katsoi minua ohimennen hiukan naureskellen. Hymyilin leveästi takaisin. Ratsastaja saapui takaisin, joten jatkoin siivoskeluani, tällä kertaa tosin rehuvaraston puolella.

Competitions